Mukautettuun opetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millainen on mukautettuun opetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva ja onko oppilaiden iällä, sukupuolella ja heidän ominaispiirteillään (lähinnä henkisillä kyvyillä) yhteyttä heidän jumalakuvaansa sekä eroaako heidän ja yleisopetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva toisistaan. Tutkimus toteutettiin Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskunnassa niin, että tutkimuksiin osallistui kaksitoista oppilasta luokka-asteilta 4-9. Jokaiselta luokka-asteelta tutkimukseen osallistui sekä tyttö että poika. Kymmenen oppilasta oli luokiteltu psykologin lausuntojen mukaan henkisiltä kyvyiltään heikkolahjaisiksi. Yksi poika oli luokiteltu "jonkin verran keskitason alapuolella" olevaksi ja yhden tytön henkisistä kyvyistä ei ollut mainintaa. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Jokaiselle oppilaalle tehtiin vielä jälkeenpäin uusintahaastattelu,jonka yhteydessä tehtiin tarkentavia kysymyksiä varsinaisen haastattelun aikana epäselviksi jääneistä kohdista. Uusintahaastattelun tarkoituksena oli myös selvittää niitä kysymyksiä, joita heräsi jälkeenpäin varsinaista haastattelua purettaessa. Oppilaiden ominaispiirteiden selvittämiseksi tutkija haastatteli jokaisen oppilaan opettajaa ja tutustui oppilaiden koulusiirtopäätöksiin sekä psykologien lausuntoihin. Tutkimustulosten mukaan mukautettuun opetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva on hyvin pitkälle samanlainen kuin yleisopetuksessakin olevilla oppilailla. Näyttääkin siltä, että oppilaiden lievä henkisen kehityksen viivästymä ei niin oleellisesti vaikuta heidän jumalakuvaansa, että se selkeästi ja yleisesti poikkeaisi yleisopetuksessa olevien oppilaiden jumalakuvasta. Tutkimukseen osallistuneista oppilaista yhdellä tytöllä ilmeni kuitenkin jumalakuvassa muista poikkeavia piirteitä, jotka olivat sekä ristiriitaisia että hämmennystä herättäviä. Kaikesta huolimatta tytön jumalakuva oli myös myönteinen ja Jumalaan luottava. Iällä näytti olevan vaikutusta oppilaiden jumalakuvaan, sillä ala-asteella olevat oppilaat mm. asennoituivat myönteisemmin Jumalaan, ajattelivat enemmän Jumalaa, uskoivat selvemmin Jumalan olemassaoloon ja uskoivat Jumalan toimivan enemmän kuin yläasteelaiset. Yläasteella olevilla esiintyi taas enemmän epäilyä ja kriittisempää asennetta Jumalaa kohtaan. Sukupuolella oli hieman vaikutusta oppilaiden jumalakuvaan, sillä tytöillä oli hieman myönteisempi kuva Jumalasta kuin pojilla. Tytöt mm. uskoivat enemmän Jumalan olemassaoloon ja liittivät Jumalaan useammin myönteisiä ilmauksia kuin pojat. Tytöt esittivät myös määrällisesti hieman enemmän mielipiteitä Jumalasta kuin pojat. Ala-asteella olevat oppilaat suhtautuivat pääasiassa myönteisesti sekä uskonnonopetusta että Jumalaa kohtaan. Tällaisen myönteisen asennoitumisen johdosta uskonnonopetuksen toteuttamiselle onkin olemassa hyvät perusedellytykset varsinkin ala-asteella. Sen sijaan yläasteelaisten epäilevämpi Ja kielteisempi asennoituminen asettaa heidän uskonnonopetuksen toteuttamiselle suurempia haasteita.