Aktiivisen kansalaisen ihanne perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa vuosina 1994, 2004 ja 2014

Huoli nuorten osallistamattomuudesta heräsi 2000-luvulla ja samalla myös siitä, ettei alakoulussa enää opiskeltu yhteiskunnallisia tietoja. Tässä tutkimuksessa tarkastelen kirjallisuuden kautta rakentuneen aktiivisen kansalaisuuden ihannetta perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa vuosina 1994, 2004 ja 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista tarkastellaan lukuja, jotka käsittelevät koulun arvoja, työtapoja, toimintakulttuuria sekä aihekokonaisuuksia ja laaja-alaista oppimista. Oppiaineista tarkastelussa ovat äidinkieli, uskonto, elämänkatsomustieto, historia, yhteiskuntaoppi sekä ympäristö- ja luonnontieto kustakin opetussuunnitelmasta riippuen. Tutkimukseni teoria rakentuu peruskoulun historian selvittämiselle ja aktiivisen kansalaisuuden teemalle. Isänmaallisuuskasvatus oli vahva osa kouluja sotien välisenä aikana mutta sotien jälkeen asian oli muututtava. Peruskoulussa kansalaistaito oli yksi oppiaine 1990-luvulle, kunnes se vuonna 1994 yhdistettiin ympäristö- ja luonnontietoon. Vuonna 2004 kansalaistaito poistui kokonaan, kunnes vuoden 2014 opetussuunnitelmassa yhteiskuntaoppi tulee oppiaineeksi myös alakouluun. Kuitenkin aihekokonaisuudet vuosien 1994 ja 2004 pitivät sisällään kansalaistaidon oppiaineen sisältöjä. Aktiivisen kansalaisen ihanteessa taas korostuu osallistuminen yhteiskunnan toimintaan, kriittinen keskustelu, uudet kansalaistoiminnan ympäristöt sekä tietojen merkitys. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja sen analyysi toteutetaan deduktiivisena sisällönanalyysinä. Analyysin luokittelu perustuu neljään kirjallisuudessa ja aiemmassa tutkimuksessa korostuneeseen teemaan, jotka ovat osallisuus, rakentava kriittisyys, tieto- ja viestintätekniikka sekä yhteiskunnalliset tiedot. Tutkimuksen aineisto on luokiteltu jäsennellysti eli huomioitu vain luokitteluun sopivat analyysiyksiköt. Tutkimuksen tulosten perusteella aktiivisen kansalaisuuden teemat saavat jokaisessa opetussuunnitelmassa entistä enemmän huomioita. Osallisuuden merkittävimmäksi keinoksi tulee vuorovaikutus, johon yhdistyy rakentava kriittisyys eli omien mielipiteiden ilmaiseminen ja samalla muiden kuuntelu. Tieto- ja viestintätekniikkaa on osattava käyttää mutta sitä on myös ymmärrettävä ja hyödynnettävä kestävän tulevaisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnalliset tiedot korostuvat yhteiskuntaopin tullessa alakoulun oppiaineeksi. Koulu pyrkii siis opetussuunnitelmien kautta vastaamaan aktiivisen kansalaisen ihanteisiin.