Depression and self-knowledge : behavioral and brain responses of reflected self-evaluation and implicit self-esteem in sub-clinical depression

Abstract

Depression often involves negative self-knowledge, with individuals viewing themselves in a distorted, negative way. The neurobiological mechanism underlying this phenomenon is not yet fully understood. This dissertation consists of three individual studies that investigate behavioral and brain responses of negative self-knowledge in depression. Study I reviewed existing studies and found that, for depressed individuals, negative self-knowledge has been associated with enhanced responses at late positive components and altered activity in cortical midline structures during negative biased direct self-evaluation, where individuals evaluate the self through their own perspective. Study II investigated brain activity of reflected self-evaluation, where individuals evaluate the self through another person’s perspective, in participants with enhanced depressive symptoms (labeled as a dysphoric group). The functional magnetic resonance images were scanned while the participants were evaluating themselves according to others’ opinions. Compared to a control group, the dysphoric group exhibited negative bias in behavioral ratings and altered brain activity in the bilateral tempo-parietal junction during the reflected self-evaluation. Study III investigated brain responses of depression-related low self-esteem, which is considered a consequence of the negative self-evaluation, in both a dysphoric group and a control group. The electroencephalogram was recorded during an implicit association task measuring implicit self-esteem. The results showed that, contrary to the control group, the dysphoric group exhibited an enhanced late positive brain response when the self was unconsciously associated with negative personality traits, compared to when the self was associated with positive personality traits, within the time window of 400–1,000 ms post-stimulus latency. The results suggest a facilitated self-is-negative association, reflecting low implicit self-esteem, in sub-clinical depression. Overall, this dissertation extends our understanding of Beck’s cognitive theory of depression by providing behavioral and neuroimaging evidence for the negative reflected self-evaluation and the low implicit self-esteem related to depression. It also suggests that the self-negativity bias does not occur only in clinical depression, but also in sub-clinical populations with enhanced depressive symptoms.

Negatiivisesti korostunut itsetuntemus on yksi masennuksen keskeisistä oireista. Tällaisen negatiivisesti korostuneen minäkuvan vaikutuksesta masennuksesta kärsivillä henkilöillä on taipumus nähdä itsensä vääristyneellä negatiivisella tavalla. Tämän ilmiön taustalla olevaa neurobiologista mekanismia ei kuitenkaan vielä tunneta kovin hyvin. Tutkimuksessa I kävin läpi olemassa olevia tutkimuksia ja huomasin, että masentuneilla henkilöillä negatiivinen itsetuntemus on yhdistetty vahvistuneisiin reaktioihin myöhäisten positiivisten komponenttien osalta ja muuttuneeseen toimintaan aivokuoren keskilinjan rakenteissa negatiivisesti vääristyneen suoran itsearvioinnin aikana, jossa yksilöt arvioivat itseään omasta näkökulmastaan. Tutkimuksessa II aivotoimintaa tutkittiin ”heijastuneen” itsearvioinnin aikana, jolloin yksilöt arvioivat itseään ulkopuolisen henkilön näkökulmasta. Toiminnalliset magneettikuvat skannattiin, kun osallistujat arvioivat itseään muiden mielipiteiden mukaan. Verrattuna kontrolliryhmään, dysforinen ryhmä (henkilöitä joilla oli lisääntyneitä masennusoireita ilman varsinaista diagnoosia) arveli muiden liittävän heihin enemmän negatiivisia piirteitä. Dysforisella ryhmällä oli myös kontrolliryhmään nähden poikkeavaa aivotoimintaa tempo-parietaalisessa liitoskohdassa muiden mielipiteitä heijastavan itsearvioinnin aikana. Tutkimuksessa III tutkittiin sekä kontrolli- että dysforisessa ryhmässä EEG:hen (elektroenkefalogrammi) aivojen herätevasteita, jotka liittyvät alhaiseen itsetunnon, jota puolestaan pidetään negatiivisen itsearvioinnin seurauksena. Herätevasteita mitattiin implisiittistä itsetuntoa mittaavan implisiittisen assosiaatiotehtävän aikana. Tulokset osoittivat, että toisin kuin kontrolliryhmässä, dysforisessa ryhmässä esiintyi suurentunut positiivinen aivovaste myöhäisellä aikaikkunalla (400-1000 ms). Tämä suurentunut positiivisuus näkyi silloin, kun itseen yhdistettiin tiedostamatta negatiivisia persoonallisuuden piirteitä verrattuna siihen, kun itseen yhdistettiin positiivisia persoonallisuuden piirteitä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että subkliiniseen masennukseen (dysforiaan) liittyy kasvanut negatiivinen assosiaatio itseen, joka heijastaa matalaa implisiittistä itsetuntoa. Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja laajentaa ymmärrystämme Beckin kognitiivisesta masennusteoriasta tarjoamalla käyttäytymis- ja neurokuvantamisnäyttöä masennukseen liittyvästä negatiivisesta heijastuneesta itsearvioinnista ja alhaisesta implisiittisestä itsetunnosta. Tulokseni viittaavat myös siihen, että itseen liitettyä negatiivista vinoumaa ei esiinny ainoastaan kliinisessä masennuksessa vaan myös subkliinisissä väestöryhmissä, joilla on lisääntyneitä masennusoireita.