Susien tekoja : toiseus, muodonmuutos ja ei-inhimillinen toimijuus kolmessa suomalaisessa nykyromaanissa

Tässä artikkelissa käsittelen kolmea kotimaista nykyromaania, jotka uudelleenkirjoittavat Aino Kallaksen klassikkoromaanin Sudenmorsian (1928) tarinaa. Tuula Rotkon Susi ja surupukuinen nainen (1998), Päivi Alasalmen Metsäläiset (2000) ja Katja Ketun Rose on poissa (2018) toistavat kukin tavallaan Kallaksen myyttisiin mittoihin yltävää ihmissusinarratiivia, tuoden sen jälleen uuteen aikakauteen. Sukupuolieroa ja ei-inhimillisen luonnon merkityksiä samanaikaisesti alleviivaavina Rotkon, Alasalmen ja Ketun romaaneja voi luonnehtia ekofeministiseksi kirjallisuudeksi. Luen aineistojani ekofeministisessä ja posthumanistisessa kehyksessä toiseuden ja toiseuttamisen näkökulmista. Metodina käytän diffraktiivista luentaa, jolla pyrin erityisesti ihmiskeskeisen todellisuuskuvan häiriöiden kartoittamiseen. Tarkastelun keskiössä on kaikissa teoksissa esiintyvä ihmissusiaihelma, joka diffraktiivisen luennan kautta kehittyy teosrajat ylittäväksi ekofeministiseksi motiiviksi.

In this paper I discuss three Finnish novels that rewrite a story from the classic Finnish novel Sudenmorsian (1928) by Aino Kallas. Tuula Rotko’s Susi ja surupukuinen nainen (1998), Päivi Alasalmi’s Metsäläiset (2000) and Katja Kettu’s Rose on poissa (2018) renew the mythical werewolf narrative, that Kallas created in her original story. By doing so, these novels bring the werewolf narrative into a new era. As Rotko’s, Alasalmi’s and Kettu’s novels simultaneously underline the questions about gender and the meaning of non-human nature, they can be characterized as ecofeminist literature. I analyze these texts within ecofeminist and posthumanist frame, from the viewpoints of Otherness and Othering. As a method, I use diffractive reading, with a focus on mapping disturbances in the human-centered picture of reality. At the heart of the analysis is the werewolf motif that appears in in all the novels considered in this paper. Through diffractive reading, the werewolf motif evolves into a broader, boundary-crossing ecofeminist motif.