Sosiaalisen ympäristön vaikutus ruskomäntypistiäisen (Neodiprion sertifer) toukkien petopuolustukseen

Luonnonvalinnan ja sukulaisvalinnan keskinäinen yhteys on ollut pitkään keskeinen kysymys yhteistyön evoluution tutkimuksessa. Yhteistyöllä voi olla merkittäviä etuja, kuten tehokkaampi petopuolustus tai parantunut ravinnon hankinta. Haplodiploidiset ruskomäntypistiäiset (Neodiprion sertifer) elävät toukkavaiheen tiiviissä ryhmissä, joissa ne puolustautuvat pedoilta yhdessä erittämällä samanaikaisesti pihkayhdisteitä sisältävää puolustusnestettä ja asettumalla puolustusasentoon. Tästä petopuolustuksesta on kuitenkin myös kustannuksia yksilöille, mikä vähentää niiden halukkuutta osallistua siihen olosuhteissa, missä puolustuksen tuottaminen on kallista. Pro-gradu työni ensimmäisenä tavoitteena oli tutkia miten ryhmän sukulaisuus vaikuttaa yksilöiden petopuolustushalukkuuteen ja riskiin jäädä saaliiksi. Kokeessa manipuloin toukkaryhmien sukulaisuusrakennetta (sukulais- ja ei-sukulaisryhmät), mittasin sen vaikutusta toukkien puolustuskäyttäytymiseen ja vertasin maastossa suoritetuissa saalistuskokeissa saalistusriskiä näiden sukulaisuuskäsittelyiden välillä. Oletin, että jos yksilöt ovat vähemmän halukkaita osallistumaan petopuolustukseen ei-sukulaisryhmissä tämä alentunut petopuolustushalukkuus voi myös lisätä saaliiksi joutumisen riskiä. Työni toisen osion tavoitteena oli määrittää, miten paljon toukkien sosiaalinen ympäristö (ryhmän koko ja sukupuolijakauma) ja petopuolustuskäyttäytyminen vaihtelee luonnossa (joukkoesiintymäalue Pieksämäellä). Mittasin 42 joukkoesiintymäalueelta kerätystä toukkaryhmästä fenotyyppisiä ominaisuuksia (ryhmäkoon ja sukupuolijakauman) sekä eri petopuolustusominaisuuksia. Kokeellisen osuuden tulosten perusteella yhteistyöhalukkuus oli suurempaa sukulaisryhmissä, kun käsittelyille jakamisesta oli kulunut 48 h. Sukulaisuuskäsittelyllä ei kuitenkaan ollut merkitsevää vaikutusta riskiin joutua saaliiksi. Luonnollisissa toukkaryhmissä toukat osallistuivat aktiivisemmin puolustukseen pienissä ryhmissä tai jos ryhmän sukupuolijakauma oli naarasvinoutunut. Tulosteni mukaan toukkaryhmän sukulaisuusasteella ja sosiaalisella ympäristöllä on vaikutusta yksilöiden halukkuuteen tehdä yhteistyötä petopuolustuksessa. Tällä mahdollisella pienimuotoisella vaihtelulla petopuolustusaktiivisuudessa ei kuitenkaan ole välttämättä suoraa vaikutusta riskiin joutua saaliiksi.