Tove Janssonin "Näkymätön lapsi" ja sosiaalinen peilaaminen

Artikkeli käsittelee nähdyksi tulemisen kokemusta ja sen keskeistä asemaa itseyden muodostumisessa. Artikkelin punaisena lankana toimii Tove Janssonin tarina ”Näkymätön lapsi” (1962), ja sitä lähestytään filosofian, kehityspsykologian ja psykoanalyysin näkökulmista. Artikkeli jakautuu johdantoon ja kolmeen osioon. Johdanto tiivistää Janssonin tarinan. Ensimmäinen osio, ”diagnostiikka”, käsittelee sosiaalisen näkymättömyyden eri merkityksiä. Toinen osio, ”etiologia”, selvittää mitkä kehitykselliset tekijät usein johtavat sosiaaliseen näkymättömyyteen. Kolmas ja viimeinen osio, ”terapia”, tulkitsee Janssonin tarinaa intensiivisen terapiaprosessin vertauskuvana. Artikkeli hyödyntää erityisesti Donald Winnicottin, Heinz Kohutin ja Veikko Tähkän ajattelua. Lisäksi se ammentaa myöhemmästä kehityspsykologiasta ja filosofiasta.