Liikunta-aktiivisuuden ja liikuntaharrastuksiin osallistumisen yhteys lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda tämänhetkiseen tutkimuskirjallisuuteen pohjautuva katsaus siitä, kuinka liikunta-aktiivisuus ja organisoituihin liikuntaharrastuksiin osallistuminen on yhteydessä lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkielman pyrkimyksenä on lisäksi selvittää, millaisia mahdollisia eroavaisuuksia yksilö- ja joukkuelajien harrastamisella on lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.

Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, johon olen pyrkinyt löytämään tutkimuskirjallisuuden relevanteinta aineistoa. Ensimmäisenä kartoitan lasten ja nuorten tämänhetkisen psyykkisen hyvinvoinnin, fyysisen aktiivisuuden sekä harrastamisen ilmenemistä Suomessa. Seuraavaksi käsittelen yleisellä tasolla, kuinka liikunta-aktiivisuus ja liikuntaharrastuksiin osallistuminen näyttäisi olevan yhteydessä lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Viimeisenä tarkastelen erikseen sekä vertaillen, millaisia yhteyksiä yksilö- ja joukkuelajien harrastamisella on havaittu olevan psyykkiseen hyvinvointiin.

Merkittävä osa lapsista ja etenkin nuorista ei saavuta liikuntasuosituksia. Lasten psyykkinen oireilu on vähäisempää, mutta nuoruuteen siirryttäessä lähes joka neljäs kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Sekä yleisesti liikkuminen että liikuntaharrastuksiin osallistuminen näyttäisi edistävän psyykkistä hyvinvointia vähentäen psyykkisen oireilun, kuten ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden ilmaantuvuutta. Joukkuelajeihin osallistuminen näyttäisi olevan selvästi yhteydessä parempaan psyykkiseen hyvinvointiin. Yksilölajien harrastamista käsittelevät tutkimustulokset ovat puolestaan toisistaan eriäviä. Jotkin tutkimustulokset viittaavat harrastamisen ja korkeamman psyykkisen oireilun väliseen yhteyteen, toisissa tutkimuksissa tulokset ovat näyttäytyneet päinvastaisina, kun taas joissain tuloksissa minkäänlaista tilastollisesti merkittävää yhteyttä suuntaan tai toiseen ei ole havaittu. Tämän vuoksi aiheesta ei voida tehdä yhdenmukaisia johtopäätöksiä.