Tuulivoiman tuotantoon soveltuvien turvetuotantoalueiden kartoitus GIS-AHP-menetelmällä

Turpeen energiakäytön vähentyminen, uusiutuvien energiantuotantomuotojen käytön kasvava tarve ja samanaikainen tuuli- ja aurinkovoiman taloudellisen kannattavuuden parantuminen ovat johtaneet ajankohtaiseen kysymykseen turvetuotantoalueiden jälkikäytön mahdollisuuksista tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoon. Turvetuotantoalueilla on tuuli- ja aurinkovoiman näkökulmasta useita hyviä ominaisuuksia, kuten tasainen maaperä, puuttomuus, etäisyys asuinalueista ja kantava tieverkosto. Tässä tutkimuksessa selvitettiin paikkatietomenetelmien avulla tuulivoiman tuotannolle ja tuuli- ja aurinkovoiman yhteistuotannolle soveltuvia turvetuotantoalueita ja niiden lähiympäristöjä. Näiden alueiden soveltuvuuden eroja tarkasteltiin GIS-AHP-menetelmällä, jossa monikriteerinen päätösanalyysi AHP (engl. Analytic Hierarchy Process) yhdistettiin spatiaaliseen aineistoon paikkatietosovelluksessa. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tuuli- ja aurinkovoimalle parhaiten soveltuvat turvetuotantoalueet Suomessa. Tutkimuksessa tunnistettiin valittujen kriteerien perusteella yhteensä 3 975 km2 tuulivoimalle soveltuvaa pinta-alaa, joka sijoittui turvetuotantoalueille ja niiden lähialueille. Tästä 224 km2 oli varsinaista turvetuotantoaluetta. Tuulivoimalle erittäin hyvin soveltuvat alueet kattoivat 755 km2 ja tuuli- ja aurinkovoiman yhteistuotannolle erittäin hyvin soveltuvat 548 km2. Analyysin tulosten pohjalta muodostettiin 68 tuulivoimalle potentiaalista ja 36 tuuli- ja aurinkovoiman yhteistuotannolle potentiaalista aluekokonaisuutta. Suurin osa tuulivoimalle soveltuvista alueista sijoittui Pohjois-Pohjanmaalle, Lappiin ja Etelä-Pohjanmaalle. Tutkimuksen tulosaineiston perusteella löydettyjen alueiden käytön mahdollisuus tulee selvittää maanvuokrauksen ja kaavoituksen avulla, eikä tässä tutkimuksessa huomioitu kaikkia alueen soveltuvuuteen vaikuttavia tekijöitä.