Elämänkatsomusidentiteetin yhteys elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen ja elämän tarkoituksellisuudelle annetut merkitykset 60-vuotiailla suomalaisilla

Elämänkatsomusidentiteetti kuvaa katsomuksellista varmuutta ja sitä, miten katsomus on muodostunut. Elämän tarkoituksellisuus on yksi ihmiskunnan ikiaikaisista kysymyksistä. Elämänkatsomusidentiteetin ja elämän tarkoituksellisuuden välistä yhteyttä ei ole tutkittu suomalaisilla tutkittavilla. Tämän tutkimuksen teoreettisina viitekehyksinä toimivat Viktor Franklin kehittämä eksistenssianalyysi (1983), Erik Eriksonin psykososiaalinen kehitysteoria (1998) ja James Marcian (1966) identiteettistatusluokittelu. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää elämänkatsomusidentiteetin yhteyttä elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen 60-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös 60-vuotiaiden suomalaisten tutkittavien antamia merkityksiä elämän tarkoituksellisuudelle. Tässä tutkimuksessa käytettävä tutkimusaineisto on osa Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen TRAILS-vaiheen haastatteluaineistoa. Haastatteluihin osallistui 185 tutkittavaa, joista 97 oli naisia ja 88 miehiä. Tutkittavat olivat noin 61-vuotiaita. Tietoja tutkittavien elämänkatsomusidentiteetistä, kokemuksia elämän tarkoituksellisuudesta ja elämän tarkoituksellisuudelle annettuja merkityksiä kerättiin haastattelun avulla. Elämänkatsomusidentiteetin yhteyttä elämän tarkoituksellisuuden kokemukseen tarkasteltiin tässä tutkimuksessa ristiintaulukoinnin, khiin neliötestin ja Kruskall-Wallisin testin avulla. Elämän tarkoituksellisuudelle annettuja merkityksiä tarkasteltiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen ensimmäinen päätulos on, että elämänkatsomusidentiteetin ja elämän tarkoituksellisuuden kokemuksen välillä ei havaittu yhteyttä (χ2 (2) = 4,469; p < 0,107; Kruskall-Wallis H=5,710, vapausasteet 2, n=184 p=0,058). Tutkimuksen toinen päätulos on, että ihmissuhteet (62 %) muodostivat merkittävimmän elämän tarkoituksellisuutta kuvaavan kategorian 60-vuotiailla suomalaisilla. Muita usein mainittuja kategorioita olivat hyvä arki (15 %), filosofia (14 %), työ ja tavoitteet (8 %) ja ei tarkoitusta (3 %). Johtopäätös tutkimuksesta on, että elämänkatsomusidentiteetillä ja elämän tarkoituksellisuuden kokemuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Jatkossa ilmiön ymmärtämiseksi tarvitaan tutkimusta eri ikävaiheista. Tutkimuksen toinen päähavainto oli ihmissuhteiden merkittävä asema elämän tarkoituksellisuuden lähteenä ja merkityksenä 60-vuotiailla suomalaisilla.