Eriyttäminen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan opetuksessa 2. vuosiluokalla

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella eriyttämisen menetelmien hyödyntämisen yleisyyttä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan opetuksessa 2. vuosiluokalla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin opettajan ja luokan taustatekijöiden sekä oppilaiden taitohajonnan yhteyttä eriyttämisen yleisyyteen. Tutkimus oli tarpeellinen, sillä opetuksen eriyttämisestä tehtyjä tutkimuksia yksittäisten oppiaineiden näkökulmasta on olemassa vähän. Tutkimusaineisto on kerätty osana Jyväskylän yliopiston Vuorovaikutus, kasvu ja oppiminen (Vuokko) -pitkittäistutkimusta. Tutkielmassa hyödynnettiin kyselylomakkeella kerättyä aineistoa, joka sisälsi 39 opettajan arviot oman opetuksen eriyttämisen yleisyydestä sekä luokan ja opettajan taustatietoja. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin tutkimuksessa mukana olevien opettajien oppilaiden (N = 520) luku- ja laskutaidoista testien avulla kerättyjä tietoja. Aineistoa tarkasteltiin määrällisesti keskiarvojen, korrelaatioiden, parittaisten otosten t-testin, Mann-Whitney U -testin, yksisuuntaisen varianssianalyysin sekä lineaarisen regressioanalyysi avulla. Tulosten mukaan eriyttämisen menetelmien hyödyntäminen oli äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan opetuksessa keskimäärin yhtä yleistä. Eriyttämisen yleisyydessä oli kuitenkin eroja opettajien välillä. Oppilaiden taitohajonnan havaittiin olevan yhteydessä eriyttämisen yleisyyteen. Opettajan koulutustaustalla ja työkokemuksella sekä tukea tarvitsevien oppilaiden ja suomea toisena kielenä puhuvien oppilaiden määrällä suhteessa luokan oppilasmäärään ei ollut yhteyttä eriyttämisen yleisyyteen. Tutkimus antoi arvokasta tietoa opetuksen eriyttämisen yleisyydestä kahden eri oppiaineen näkökulmasta. Eriyttämisen toteutuminen kouluissa on vaihtelevaa, minkä takia aiheen tutkiminen on tarpeen jatkossakin.