Impact of menstrual cycle mediated and traditional high-intensity interval training on maximal oxygen uptake, endogenous androgens, and fat mass in naturally menstruating females

Kuukautiskierron aikaansaamien hormonaalisten muutosten on tunnistettu vaikuttavan fysiologisiin toimintoihin niin levossa kuin fyysisen kuormituksen aikana. Nämä muutokset ovat herättäneet mielenkiinnon selvittää kuukautiskierron mukaan jaksotetun harjoittelun hyötyjä suorituskykyyn. Poikittaistutkimuksissa on havaittu korkeamman rasvamassaan sekä metabolisen oireyhtymän olevan yhteydessä androgeenien korkeampaan pitoisuuteen. On viitteitä, että kestävyysharjoittelulla voi saada aikaan myönteisiä muutoksia sekä androgeeneissa että rasvamassassa. Korkeaintensiteettisen intervalliharjoittelun (HIIT) on havaittu parantavan sekä kestävyyssuorituskykyä että vähentävän rasvamassaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla kuukautiskierron mukaan jaksotetun intervalliharjoittelun sekä tasaisesti jaksotetun intervalliharjoittelun vaikutuksia maksimaalisen hapenottokykyyn (VO2max). Lisäksi intervalliharjoittelun vaikutuksia androgeeneihin sekä kehonkoostumukseen tarkastellaan. Luonnollisen kuukautiskierron omaavat fyysisesti aktiiviset naiset (n=36, ikä=29,7 ±4,3 vuotta, BMI 24,3±3,4 kg/m2) jaettiin satunnaisesti kolmeen harjoitteluryhmään: luteaalivaiheessa painotettuun (LP), follikuläärivaiheessa painotettuun (FP) ja kontrolliryhmään. Koehenkilöt suorittivat 8 viikon HIIT-jakson, jota edelsi 8-viikon kohtuukuormitteinen (MIET) jakso. Kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä mitattiin juoksumatolla suoritetulla VO2max-testillä. Kehonkoostumuksen muutoksia mitattiin bioimpedanssilla ja androgeenien muutokset määritettiin immunomääritysmenetelmällä. Tilastollisina menetelminä ryhmien väliseen vertailuun käytettiin toistettavien mittausten varianssianalyysiä (ANOVA) sekä ryhmien sisäiseen vertailuun parametritonta Friedmanin varianssianalyysiä. Kehonkoostumuksen ja androgeenien yhteyksiä määritettiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja VO2max-tuloksissa. Ryhmien sisäisessä vertailussa kontrolliryhmä paransi tilastollisesti merkitsevästi VO2max-tulostaan koko harjoitusintervention aikana (40,68±5,30<43,14±5,61). LP-ryhmä paransi VO2max tulosta tilastollisesti merkitsevästi (38,97±4,32<40,40±4,40) MIET jakson aikana. FP-ryhmällä ei nähty tilastollisesti merkitseviä muutoksia intervention aikana. Androgeeneista vapaa testosteroni väheni merkittävästi HIIT-jakson aikana (-14,7±34,9 %) sekä koko harjoitusintervention aikana (7,1±44,2 %). Kehonkoostumuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja harjoitusintervention aikana, eikä kehonkoostumusmuutosten ja androgeenimuutosten välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Tutkimuksen mukaan kuukautiskierron mukaan jaksotettu HIIT ei ole tehokkaampaa kuin tasaisesti jaksotettu HIIT. LP-painotteinen MIET saattaa olla suositeltavaa, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.