Tunteisiin vetoava uhripuhe ja osaamattomat sotebyrokraatit : esimerkkinä rakenteellinen sosiaalityö ihmiskaupan vastaisen työn parissa

Esityksen lähtökohtana on sellainen ihmiskaupan vastaiseen työhön liittyvä julkinen ja viranomaiskeskustelu, jossa sotetoimijoita on vuosia arvosteltu siitä, etteivät ne tunne ihmiskaupan uhrin erityisasemaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saajina eivätkä siksi osaa auttaa uhreja oikein. Ratkaisuksi on tarjottu kokonaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintalogiikasta ja vakiintuneista oppirakennelmista irrallinen ”auttamisjärjestelmä”. Erityisasemalla on viitattu sisäministeriön alaisen auttamisjärjestelmän muotoutuneisiin totuttuihin toimintatapoihin, jotka eivät ole perustuneet lakiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, asiantuntijoiden ja organisaatioiden tehtäväksi on tässä keskustelussa jäänyt olla joko hiljaa tai väärässä ja ottaa opikseen. Sotea koskeva tutkimustieto on joko kyseenalaistettu tai vaiennettu. Kuvaan esityksessä miten ajatus osaamattomista soteammattilaisista ja ihmiskaupan uhrin erityisasemasta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saajana luotiin ja mitä sosiaalialan tutkijoiden ja toimijoiden pitäisi keskustelusta ymmärtää. Kyseessä on tapausesimerkki sosiaalialan ammattietiikkaan pohjaavasta rakenteellisesta sosiaalityöstä yhdenvertaisuuden varmistajana ja kuvaus siitä mitä opin.