Nopeus- ja voimaominaisuuksien vertailu pre- ja postpuberteetti-ikäisillä jalkapalloilijoilla

Abstract

Jalkapallossa pelisuorituksen kannalta olennaista on pelaajan kyvykkyys vaikuttaa pelin lopputulokseen, mitä fyysisten ominaisuuksien osalta edistävät myös pelaajan hyvät nopeus- ja voimaominaisuudet. Nuorilla pelaajilla fyysisten ominaisuuksien kehitys on seurausta biologisen kasvun ja kehityksen aikaansaamasta luontaisesta kehityksestä sekä harjoittelun yhteisvaikutuksesta. Nuorena saavutetuilla harjoitusvasteilla on merkitystä uran myöhemmässä vaiheessa. Erityisesti viime vuosikymmenenä huomio on kiinnittynyt entistä enemmän monipuoliseen hermolihasjärjestelmää kehittävään harjoitteluun jo ennen murrosikää. Hermolihasjärjestelmän harjoittamisella on vaikutusta laajasti pelaajan nopeus- ja voimaominaisuuksiin. Nuorten pelaajien luontainen fyysisten ominaisuuksien kehitys ei takaa ominaisuuksien optimaalista kehitystä vaan kehitystä tulee seurata ja arvioida suhteessa biologisen kasvun ja kehityksen vaiheeseen sekä toteutuneeseen harjoitteluun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla nopeus- ja voimaominaisuuksien ilmenemistä eri biologisen kasvun ja kehityksen vaiheessa olevilla pelaajilla sekä tarkastella eri ominaisuuksien mahdollista yhteyttä pelaajien nopeus- ja voimaominaisuuksiin. Tutkimukseen osallistui 16 pelaajaa, jotka jaettiin biologisen iän ja fyysisen kehitysvaiheen perusteella pre- ja postpuberteettiryhmiin (11.5 ± 0.3 v, n = 8 ja 15.7 ± 0.4 v, n = 8). Tutkittavat osallistuivat antropometristen ominaisuuksien ja fyysisen suorituskyvyn mittauksiin. Lisäksi tutkittavilta mitattiin ottelutapahtumasta pelissä saavutettu huippunopeus. Fyysisen suorituskyvyn mittauksissa nopeusvoimaominaisuuksien mittaamiseen käytettiin staattista, kevennys- sekä reaktiivisuushyppytestejä. Nopeusominaisuudet mitattiin suunnanmuutosnopeus- ja lineaarinopeustesteillä. Suunnanmuutosnopeustestinä käytettiin 180º käännöstä vasemmalle ja oikealle puolelle kääntyen kokonaismatkan ollen 5 m + 5 m. Lineaarinopeus mitattiin 40 m matkalta, josta mitattiin kiihdytysnopeus 10 m väliaikana, 30 m nopeus sekä maksiminopeus nopeimman väliajan keskinopeutena. Maksimivoimaominaisuudet mitattiin isometrisellä maksimivoimamittauksella jalkadynamometrissä vaaka jalkaprässissä. Ryhmät erosivat toisistaan merkitsevästi antropometrisissa muuttujissa sekä lähes kaikissa nopeus- ja voimamuuttujissa postpuberteettiryhmän ollen nopeampia, räjähtävämpiä ja voimakkaampia prepuberteettiryhmään verrattuna (p < 0.05). Ryhmien välillä ei havaittu eroa reaktiivisuushypyn kontaktiajassa, suunnanmuutosvajeessa, suhteellisessa isometrissä maksimivoimassa sekä pelissä mitatussa huippunopeudessa. Molemmilla ryhmillä staattisen hypyn hyppykorkeus oli voimakkaasti yhteydessä 10 m kiihdytysnopeuteen, 30 m nopeuteen sekä maksiminopeuteen (p < 0.05). Staattisen hypyn hyppykorkeus selitti ryhmillä 58-89 % lineaarinopeuden eri muuttujien vaihtelusta. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että nopea voimantuotto vaikuttaa huomattavasti kiihdytys- ja maksiminopeuteen biologisen kasvun ja kehityksen vaiheesta riippumatta. Biologinen kasvu ja kehitys vaikuttaa fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen vanhempien pelaajien ollen pääsääntöisesti kaikissa nopeus- ja voimaominaisuuksissa parempia nuorempiin pelaajiin verrattuna. Harjoittelussa on kuitenkin suositeltavaa huomioida nuorten pelaajien nopeus- ja voimaominaisuuksien laaja-alainen kehittäminen sekä seurata ominaisuuksissa tapahtuvaa muutosta.