Nuoruuden vapaa-ajan ja organisoidun liikunnan yhteys aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen : 45 vuoden seurantatutkimus vuosina 1976-2021

Tämän 45 vuoden seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuoruuden (10–19 v) vapaa- ajan ja organisoidun liikunnan yhteyttä aikuisiän (35–64 v) fyysiseen aktiivisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia varhaiskeski-iän (35–44 v) ja myöhäiskeski-iän (55–64 v) fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä. Fyysisen aktiivisuuden pysyvyyttä tarkasteltiin tässä tutkimuksessa vapaa-ajan liikunnan harrastamisen ja organisoituun liikuntaan osallistumisen avulla. Näiden fyysisen aktiivisuuden yhteyksien lisäksi tavoitteena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden pysyvyyttä erikseen naisilla ja miehillä. Tutkimusaineisto oli kerätty osana 45- vuotista LISE-pitkittäistutkimusta, ja se pohjautui valtakunnallisesti kattavaan, vuonna 1976 kerättyyn aineistoon (n=2796). Vuosina 2001 ja 2021 toteutettiin tutkimuksen seurantavaiheet, joista ensimmäisessä vaiheessa, vuonna 2001, osallistujia oli 1820 ja toisessa vaiheessa, vuonna 2021, 1042. Tämän pro gradu -tutkimuksen lopulliseen otokseen valikoitui 786 henkilöä, joista poikia oli 373 ja tyttöjä 413. Kaikissa tutkimuksen mittauspisteissä fyysinen aktiivisuus ja organisoituun liikuntaan osallistuminen dokumentoitiin käyttämällä itseraportoitua kyselyä. Tutkimustulokset osoittivat, että nuoruuden vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä aikuisuuden fyysiseen aktiivisuuteen, mutta organisoidun liikunnan kohdalla yhteys havaittiin vain naisilla. Varhaiskeski-iän liikunnan (vapaa-aika ja organisoitu) ja myöhäiskeski-iän fyysisen aktiivisuuden väliltä löytyi myös tilastollisesti merkitsevä yhteys. Eri aktiivisuusryhmien vertailussa havaittiin, että aiemmin enemmän liikkuneet olivat myös fyysisesti aktiivisempia myöhemmässä iässä. Miesten nuoruudenaikainen vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä varhaiskeski-iän fyysiseen aktiivisuuteen. Naisilla taas nuoruuden organisoituun liikuntaan osallistuminen oli yhteydessä varhaiskeski-iän fyysiseen aktiivisuuteen. Naisilla myös varhaiskeski-iän organisoitu liikunta oli yhteydessä myöhäiskeski-iän fyysiseen aktiivisuuteen. Tämän tutkimuksen tulokset laajentavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että nuoruuden ja varhaiskeski-iän liikuntaharrastuneisuudella on yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen myöhemmässä iässä. Yhteiskunnan passivoitumisen ehkäisemiseksi olisi tärkeää panostaa matalankynnyksen liikuntamahdollisuuksiin, liikuntakasvatukseen ja -neuvontaan sekä valistukseen liikunnan terveysvaikutuksista.