Kardiovaskulaaristen riskitekijöiden yhteys masennusoireisiin ja koettuun stressiin nuorilla

Nuoruus on tyypillistä aikaa erilaisten mielenterveydellisten ongelmien ilmenemiselle. Murrosiässä tapahtuu suuria muutoksia eri elinjärjestelmissä, kuten verenkiertoelimistössä ja hormonaalisessa järjestelmässä. Kardiovaskulaariset sairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja aivoinfarktit, ovat Suomessa kansantauteja. Aikuisilla kardiovaskulaarisairauksien, masennusoireiden ja stressin välillä on havaittu kaksisuuntainen yhteys. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko kardiovaskulaarisairauksien varhaiset valtimoterveyteen liittyvät riskitekijät yhteydessä masennusoireisiin ja koettuun stressiin nuorilla. Tutkimusjoukko koostui 151 pojasta ja 126 tytöstä (15–17-vuotta). Kardiovaskulaarisairauksien riskitekijöinä olivat kaulavaltimon seinämäpaksuus (cIMT), pulssiaallon nopeus (PWV), heijasteindeksi (RIpca), jäykkyysindeksi (SIpca), Youngin Elastinen Modulus (YEM), cardio-ankle vascular index (CAVI), kaulavaltimon venyvyys (CAD) ja jäykkyysindeksi (SI). Masennusoireita mitattiin Beckin depressioasteikolla ja koettua stressiä Cohenin asteikolla. Aineiston analyysiin käytettiin lineaarista regressioanalyysia. Kaikki analyysit suoritettiin erikseen pojille ja tytöille ikävakioituna (malli 1). Lisäksi analyyseissä käytettiin vakioivina tekijöinä puberteettitasoa (malli 2), energiansaantia ja ruokavalion laatupistemäärää (malli 3), reippaan ja rasittavan liikunnan määrää (malli 4), kokonaisenergiankulutusta (malli 5), rasvaprosenttia (malli 6), HDL-kolesterolia, LDLkolesterolia, triglyseridejä, HOMA-IR:ää, ja viskeraalisen rasvan määrää (malli 7), sekä systolista verenpainetta (malli 8). Tyttöjen ja poikien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja suuressa osassa muuttujia. Yksikään valtimoterveyteen liittyvä muuttuja ei ollut yhteydessä masennusoireisiin tai koettuun stressiin nuorilla (standardoitu ß= -0,159 – 0,141, p>0,05). Valtimoiden terveyden sekä masennusoireiden ja stressin välillä voi olla yhteys. Tämän tutkimuksen perusteella yhteys on heikko eikä se ole kliinisesti merkittävä. Lisää tutkimusta tarvitaan valtimo- ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä erityisesti pitkittäisasetelmista.