Hyvän kohtelun diskurssit lastensuojelulaitosten hyvää kohtelua koskevissa suunnitelmissa

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia hyvän kohtelun diskursseja ja osa-alueita on löydettävissä lastensuojelulaitosten hyvää kohtelua koskevista suunnitelmista. Tutkimusaineistona toimivat Keski-Suomen alueen lastensuojelulaitoksilta vuonna 2022 keräämämme hyvää kohtelua koskevat suunnitelmat (n=23). Tarkastelemme hyvää kohtelua tutkimuksemme kannalta keskeisten käsitteiden, lasten osallisuuden ja lapsilähtöisyyden viitekehyksestä. Taustoitamme tutkimusaihetta lastensuojelulaitosten historialla sekä lastensuojelun nykykeskusteluilla. Tutkimuksen metodologinen perusta rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ympärille. Tutkimuksen metodologiseen perustaan lukeutuu myös dokumenttiaineiston erityinen luonne. Tutkimuksemme aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä aiempaa tutkimusta suunnitelmista ei havaintojemme mukaan ole juurikaan tehty. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota lastensuojelun kentällä työskenteleville tutkimustietoa hyvää kohtelua koskevista suunnitelmista sekä toimia hyvän kohtelun sanansaattajana lastensuojelun työntekijöille. Hyvä kohtelu määrittyy tutkimustulosten perusteella suunnitelmissa pitkälti lastensuojelulain (417/2007) 61 b §:n ja 4 §:n pohjalta sekä osin myös suunnitelmissa kuvattujen lasten kertomusten kautta työntekijöiden toimintana, toimintakäytäntöinä ja käytännönläheisinä asioina. Tutkimuksen tuloksena löytyi kolme diskurssia, joista hallitsevimpia olivat juridinen diskurssi ja lapsilähtöisyyden diskurssi. Juridiseen diskurssiin sisältyvät suorat ja epäsuorat lakiviittaukset sekä puhe lasten oikeuksista. Siinä esitetään lastensuojelulaissa määritellyt hyvän kohtelun osa-alueet ja lastensuojelun keskeiset periaatteet lastensuojelulaitoksiin sisäistettyinä käytäntöinä. Lapsilähtöisyyden diskurssi sisältää viittauksia lapsilähtöisiin toimintakäytäntöihin lastensuojelulaitoksissa. Lapsilähtöisyyttä kuvataan konkreettisten toimenpiteiden ja yleisluontoisempien toimintaperiaatteiden muodossa. Siinä painotetaan erityisesti työntekijöiden toiminnan merkitystä, lasten osallisuuden tukemista ja yksilöllisten tarpeiden ja ominaisuuksien huomioimista. Kahta edellistä diskurssia vähemmän esillä olevassa arvodiskurssissa viitataan lastensuojelulaitosten toimintaa ohjaaviin arvoihin, toiminnan lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Arvot näyttäytyvät idealistisina ja ne korostavat lapsilähtöisyyttä sekä laista johdettuja lapsen oikeuksia painottavia asioita. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että hyvää kohtelua koskevissa suunnitelmissa juridinen diskurssi korostuu, minkä lisäksi lapsilähtöisyyttä korostetaan muun muassa tuomalla esiin lastensuojelulaista johdettuja asioita. Tutkimuksessa ei selvinnyt, miten suunnitelmissa esiin tuodut asiat toteutuvat käytännön työssä. Lastensuojelulaitosten arkeen ja sijoitettuihin lapsiin kohdistuvaa tutkimusta tarvittaisiinkin lisää. Myös sijaishuollon ohjauksen resurssit ja lastensuojelulaitosten työntekijöiden koulutusmahdollisuudet alati muuttuvassa toimintaympäristössä tulee turvata.