Työikäisen suomalaisväestön fyysisen kunnon yhteys koettuun työkykyyn

Abstract

Työkyky muodostuu yksilöllisten ominaisuuksien, työhön liittyvien toimintaympäristöjen ja työn vaatimuksien vuorovaikutuksessa. Väestön ikääntymisen ja elinajanodotteeseen sidotun eläkeiän kasvun myötä ikääntyneiden työssäkäyvien määrä on lisääntynyt ja tulee lisääntymään tulevien vuosikymmenien aikana. Ikääntyminen itsessään vaikuttaa työvoimaksi luokiteltavan väestön kykyyn suoriutua töistä erityisesti ammateissa, jotka sisältävät fyysisesti vaativia työtehtäviä. Samanaikaisesti suomalaisväestön fyysisessä aktiivisuudessa ja mitatussa fyysisessä kunnossa on havaittavissa laskua, joka voi heijastua myös nuorempien ikäluokkien työkykyyn. Työkyvyn tarkastelu eri tieteenalojen näkökulmista voi mahdollistaa yksilön työkykyyn negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen ja niihin puuttumisen, ennen kuin riskitekijöistä koituu yksilöllistä ja yhteiskunnallista haittaa työkyvyn heikentyessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eri fyysisen kunnon osa-alueiden yhteyttä koettuun työkykyyn suomalaisväestöä edustavalla otoksella.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen aineisto on peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 –tutkimuksesta. Otoksena oli 2050 tutkittavaa, jotka kuuluivat Terveys 2011 –tutkimuksen fyysinen aktiivisuus ja kunto –alaotokseen. Työkykyä arvioitiin yksiosaisella kysymyksellä koetusta työkyvystä suhteessa parhaaseen työkykyyn elämän aikana (Work Ability Score). Tämän lisäksi tutkittavat osallistuivat tutkimukseen kuuluvan terveystarkastuksen yhteydessä fyysisen kunnon testeihin, johon kuului tasapainoa, lihaskuntoa ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa arvioivia testejä. Tutkittavien tasapainoa arvioitiin yhden jalan seisontatestillä, yläraajojen ojentajalihasten ja keskivartalon stabiliteettia modifioidulla punnerrustestillä, alaraajojen maksimaalista tehoa vertikaalihypyllä sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa kuuden minuutin kävelytestillä. Väestörekisteritietoihin, kyselylomaketietoihin ja tutkimushaastatteluihin perustuvia tutkittavien sosiodemografisia- sekä terveyteen ja elintapoihin liittyviä taustatekijöitä huomioitiin logistisella regressiolla tehdyissä tilastollisissa analyyseissä.

Työkyky oli keskimäärin parempaa tutkittavilla, jotka kuuluivat keskimmäiseen tai ylimpään kolmannekseen kuntotesteissä (p<0.05). Fyysisen kunnon eri osa-alueet korreloivat positiivisesti koetun työkyvyn kanssa sekä koko populaatiossa (r = 0.31 – 0.39; p<0.01) että kaikissa ikäryhmissä (r = 0.14 – 0.30; p<0.05). Parempi hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto oli yksinään yhteydessä hyvään työkykyyn, hyvän työkyvyn ollessa yleisempää hyvin (OR=2.49; 95 % LV 1.41, 4.39) tai keskimääräisesti (OR=2.11; 95 % LV 1.32, 3.37) kuuden minuutin kävelytestissä pärjänneillä tutkittavilla verrattuna huonoimpaan kolmannekseen.

Tulokset antavat viitteitä siitä, että fyysisellä kunnolla ja etenkin paremmalla hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnolla on positiivista yhteyttä koettuun työkykyyn. Fyysisen kunnon edistäminen yksilö- ja yhteiskuntatasolla voi myötävaikuttaa hyvän työkyvyn ylläpitämiseen työikäisessä väestössä.

Work ability can be defined as the balance between worker’s individual characteristics, working environment and demands of work. Due to aging population and the increase in the life expectancy related retirement age, the number of the aged workforce has increased and will continue increasing in the upcoming decades. At the same time, there is a substantial decrease in the physical activity and objectively measured physical fitness in the Finnish population, which may reflect to the work ability of the younger age groups as well. Comprehensive and multidisciplinary assessment of the work ability may possibly help to identify modifiable risk factors that might cause deterioration of the work ability. Therefore, maintaining good work ability and preventing work ability decline could be cost-effective way from the individual and societal perspective. The aim of this study was to examine the association between different components of physical fitness and perceived work ability in a representative sample of the Finnish population.

The participants of this cross-sectional study were taken from the Health 2011 -study of the National Institute for Health and Welfare. The sample included 2050 subjects who took part in physical activity and fitness -study in 2011. Work ability was assessed with a single-domain question about perceived work ability in relation to the lifetime best (Work Ability Score). In addition, the subjects took part in physical condition tests as part of the health examination, which consisted of tests assessing balance, muscular fitness, and cardiorespiratory fitness. Participant’s postural balance was evaluated with a one-leg standing test, the short-term muscular endurance of upper extremities’ extensor muscles combined by ability to maintain trunk stability with a modified push-up test, the maximum power of the lower extremities’ extensor muscles with a vertical jump, and cardiorespiratory fitness with a six-minute walk test. Information concerning sociodemographic-, health-related- and lifestyle-related factors were obtained via Population Register Centre of Finland, self-administered questionnaires, clinical examinations and health-interviews.

Work ability mean score was consistently higher for those having better fitness compared to lowest fitness third (p<0.05). Physical fitness variables correlated significantly with perceived work ability in full study population (r = 0.31 to 0.39; p<0.01) and within every age group (r = 0.14 to 0.30; p<0.05). Fully adjusted odds-ratios indicated that high (OR=2.49; 95 % CI 1.41 to 4.39) or moderate (OR=2.11; 95 % CI 1.32 to 3.37) physical fitness in six-minute walking test distance compared to low fitness increased the likelihood of having good work ability.

These study results indicate that better physical fitness and especially higher cardiorespiratory fitness is positively associated with perceived work ability. Promoting physical fitness in individual and societal level may have positive contribution for maintaining good work ability in working age population.