Ohjatun välituntiliikunnan yhteydet kahdeksasluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen sekä koulussa viihtymiseen ja jaksamiseen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhden eteläsuomalaisen koulun kahdeksasluokkalaisten (n=20) oppilaiden fyysistä aktiivisuutta, ohjatun välituntiliikunnan vaikutuksia siihen sekä koulussa jaksamiseen ja viihtymiseen. Tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin kahden viikon aikana tammikuussa 2023 liikemittareilla mitaten sekä kyselomakkeella. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimusotteella. Tutkimuksen aineiston analysoimiseen käytettiin SPSS statistic 26-ohjelmalla. Aineistoa kuvailtiin keskiarvojen avulla. Liikemittaritulosten vertailuun käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysiä ensimmäisen ja toisen mittauskerran välillä. Tutkittavien omien kokemuksien vertailu välituntiliikunnasta tehtiin Wilcoxonin-testillä. Välituntiliikunnan lisäämisen yhteyttä koulussa viihtymiseen ja jaksamiseen testattiin korrelaatiolla. Reippaan ja raskaan liikunnan määrä lisääntyi kummallakin sukupuolella ohjatun välituntiliikunnan avulla tilastollisesti merkitsevästi. Välituntien aikainen paikallaan olo väheni tilastollisesti merkitsevästi, keskimäärin noin 19 minuuttia. Sukupuolella ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa fyysisen aktiivisuuden lisääntymisessä tai paikallaanolon vähenemisessä. Oppilaiden omiin kokemuksiin perustuvan kyselyn mukaan interventioviikon jälkeen tutkittavat vastasivat kokevansa jaksavansa koulupäivän paremmin sekä kokevansa itsensä vähemmän väsyneiksi. Lisäksi yksinäisyyttä koettiin vähemmän ja ohjattua välituntiliikuntaa toivottiin enemmän. Muutos normaaliin viikkoon oli tilastollisesti merkittävä. Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia kuin aiemmat tutkimukset sekä fyysisen aktiivisuuden, että kouluhyvinvoinnin osalta. On kuitenkin huomioitavaa, että vastaavia liikemittareilla nimenomaan välituntien aikaista fyysistä aktiivisuutta ei ole juurikaan mitattu ja toisaalta tämän tutkimuksen otoskoko oli verrattain pieni, joten tuloksiin tulee suhtautua yleistettävyyden osalta kriittisesti.

The study aimed to investigate the physical activity of eighth graders (n=20) in one southern Finnish school. The study evaluated the effects of guided recess exercises on activity, coping, and well-being at school. Data collection for the study was carried out over two weeks in January 2023, measuring physical activity with motion meters and well-being using a questionnaire. The study was carried out with a quantitative research approach.

The SPSS Statistic 26 program was used to analyze the research data. The data was described by using mean values. The analysis of variance was used to compare the mean values between the first and second time of measurements. The Wilcoxon test was used to measure subjects' experiences with recess exercises. The association between increasing recess exercise time and school satisfaction was measured with correlations.

According to the results, moderate and vigorous physical activity increased statistically significantly in both genders with the help of guided interval exercise. Standing still during breaks also decreased significantly, on average approximately 19 minutes. Gender was not found to have a statistically significant difference in increasing physical activity or decreasing sedentary time.

According to the questionnaire based on the experiences of students after intervention week, the subjects responded that they felt they could handle the school day better and that they felt less tired after the intervention week. In addition, loneliness was felt less, and during recess, there was a greater request for guided exercise. The change between a normal week to intervention week was statistically significant.

The study results were in the same direction as previous studies, both in terms of physical activity and well-being at school. However, it should be noted that there have not been many measurements of physical activity during breaks specifically with movement meters and, on the other hand, the sample size of this study was relatively small, hence far-reaching generalizations cannot be made.