Nuorten käsityksiä epäluotettavasta viestinnästä sosiaalisessa mediassa

Abstract

Suurin osa nykypäivän hyvinvointivaltioissa elävistä ihmisistä käyttää sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median hyödyistä huolimatta tähän viestinnän ympäristöön liittyy myös haittoja; yksi haitoista on epäluotettavan viestinnän ilmiö, joka vaikuttaa negatiivisesti niin yksilöihin, yhteisöihin kuin koko yhteiskuntaankin. Tässä tutkimuksessa epäluotettavan viestinnän ilmiöön pureuduttiin nuorten näkökulmasta, sillä he ovat niitä, ketkä ovat kasvaneet sosiaalisen median parissa ja viettävät siellä enemmän aikaa kuin muut ikäryhmät. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisista piirteistä ja tekijöistä epäluotettava viestintä muodostuu sekä millä keinoilla viestinnän luotettavuutta voidaan arvioida sosiaalisen median ympäristössä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisia ajatuksia nuorilla on koko epäluotettavan viestinnän ilmiöstä ja millaisena he kokevat ilmiön. Tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä epäluotettavan viestinnän ilmiöstä, jotta sen aiheuttamia haittoja pystyttäisiin torjumaan paremmin nyt ja tulevaisuudessa.

Tämä tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Aineistona tutkimuksessa käytettiin 2021 vuonna AGENTS-hankkeen keräämää kyselylomakeaineistoa (N=2600). Tätä aineistoa tukemaan tutkimuksessa kerättiin lisäksi haastatteluaineisto (N=10). Molemmat aineistot analysoitiin temaattisen analyysin menetelmin.

Tutkimuksen tulosten perusteella nuoret tunnistavat valtavasti erilaisia piirteitä, jotka indikoivat viestinnän epäluotettavuutta; nämä piirteet voivat liittyä niin viestiin, viestin postaajaan kuin viestinnän alustaankin. Nuorten mielestä viestinnän luotettavuutta voidaan arvioida etsimällä lisätietoa viestin asiasisältöön liittyen, selvittämällä sosiaalisin keinoin muiden mielipiteitä, etsimällä epäluotettavan viestinnän piirteitä viestistä sekä käyttämällä erilaisia viestin vastaanottajan kognitiivisia keinoja. Tuloksia siitä, millaista epäluotettava viestintä on ja miten viestinnän luotettavuutta voidaan arvioida, pystytään hyödyntämään yhteiskunnan eri tasoilla, kuten oppilaitoksissa tai eri organisaatioiden viestinnän tiimeissä. Vaikka tutkimuksessa löytyikin keinoja viestinnän luotettavuuden arvioimiseksi, tuloksista kävi ilmi myös se, että tämä arvioimisprosessi ei välttämättä ole helppo tai yksinkertainen; muun muassa ihmisten ajatteluun liittyvät heikkoudet sekä viestinnän valtava määrä voivat tehdä luotettavuuden arvioimisprosessista haasteellisen sosiaalisessa mediassa. Epäluotettavan viestinnän ilmiö nähdäänkin nuorten näkökulmasta hämmentävänä ja haitallisena ilmiönä; nuorten mielestä yhteiskunnassa tulisi tehdä erilaisia toimenpiteitä, jotta epäluotettavan viestinnän haitat eivät lisääntyisi tulevaisuudessa. Nuorten mielestä näitä toimenpiteitä voisi esimerkiksi olla medialukutaitojen monipuolisempi opettaminen kouluissa, epäluotettavan viestinnän ilmiöstä puhuminen avoimesti yhteiskunnan eri tasoilla sekä epäluotettavan viestinnän ilmiön tutkiminen ymmärryksen lisäämiseksi.