ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyys koululiikunnassa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on kuvata ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyyttä koululiikunnassa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on analysoida ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyyteen vaikuttavien käsitysten merkityksiä. Tutkimuksen tarkoituksena on saada opetusalalla toimiville ammattilaisille lisää tietoa tuen tarpeessa olevien oppilaiden minäpystyvyyden tukemiseksi. Perusopetuslaki ja perusopetuksen opetussuunnitelma sitouttavat eri aineiden opettajat huomioimaan tuen tarpeessa olevat oppilaat oppimisen edistämiseksi.

Kvalitatiiviseen tutkimukseen osallistui kahdeksan keskisen Suomen ADHD-diagnosoitua yläkoulun oppilasta. Satunnaisella otannalla valitut oppilaat osallistuivat oman peruskoulunsa liikunnanopetukseen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla syksyllä 2022. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti laadullisella sisällönanalyysillä ja fenomenografisella analyysillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi pääosin Albert Banduran minäpystyvyyden kehitysteoria.

Tutkimuksen tulokset osoittivat ADHD-diagnosoitujen oppilaiden minäpystyvyyden ilmenevän neljässä minäpystyvyystyypissä. Vahvassa minäpystyvyydessä oppilas hyötyy itsereflektiosta ja sisäisestä motivaatiosta. Liikunnanopetuksessa oppilaat hyötyvät saadusta palautteesta minäpystyvyystyypin mukaan eri tavoin. Heikossa minäpystyvyydessä oppilas keskittyy vertailuun ja autonomian tarve on suuri. Opettajan tekemät pedagogiset ratkaisut vaikuttavat oppilaan onnistumiseen ja motivaatioon riippuen minäpystyvyystyypistä. Samoin oppimisympäristön ja liikuntavälineiden vaihtelu vaikuttavat osallistumiskokemuksiin, ja positiiviset vuorovaikutussuhteet hyödyttävät kaikkien minäpystyvyystyyppien oppilaita. Myös tunteet vaikuttavat liikunnan merkitykseen oppilaan elämässä, ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudella voidaan oppilaiden käsityksen mukaan vaikuttaa minäpystyvyyteen koululiikunnassa.

Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että heikon minäpystyvyystyypin oppilas tarvitsee moniammatillista tukea ja vahva minäpystyvyys tukee sisäisen motivaation syntymistä. Opettajalla on hyvä vaikutusmahdollisuus nuoren minäpystyvyyden tukemiseen eriyttämisen, positiivisen vuorovaikutuksen, ryhmän sosiaalisten suhteiden tukemisen, vertailua vähentävien opetusmetodien ja yksilöllisen kehittävän palautteen avulla.

The purpose of this master's thesis is to describe the self-efficacy of ADHD-diagnosed lower secondary school pupils. A further purpose of this thesis is to analyze the meanings of beliefs that affect the self-efficacy of ADHD-diagnosed lower secondary school pupils. The intention of the thesis is to provide the education professionals with more information to support the selfefficacy of young people with special needs. The Basic Education Act and the basic education curriculum commit the teachers of different subjects to take students with special educational needs into account to promote learning.

Eight ADHD-diagnosed lower secondary school pupils from central part of Finland participated in the qualitative research. The pupils that were picked through random sampling participated in physical education classes in their own comprehensive schools. The corpus was gathered with a semi-structured theme interview in autumn 2022. The interview corpus was analyzed theory-bound with qualitative content analysis and with phenomenographic analysis. The theoretical framework of the research is mainly based on the self-efficacy development theory by Albert Bandura.

The results of the research showed that the self-efficacy of ADHD-diagnosed pupils manifests in four self-efficacy types. A pupil with strong self-efficacy also benefits from self-reflection and inner motivation. In physical education, the pupils benefit from feedback differently depending on the self-efficacy type. A pupil with weak self-efficacy concentrates on comparison and has a strong need for autonomy. The pedagogical solutions by the teacher affect the pupil's success and motivation depending on the self-efficacy type. A variation in the learning environment and sports equipment also affects the participating experiences, and positive interaction relationships benefit pupils with all self-efficacy types. In addition, feelings affect the importance of sports in the pupil’s life, and according to the pupils, self-efficacy in physical education can be affected with leisure sport activities.

The conclusion from the research results is that a pupil with a weak self-efficacy type needs multidisciplinary support, and strong self-efficacy helps to create inner motivation. The teacher has good influencing possibilities to support self-efficacy by means of differentiation, positive interaction, social relationship support within the group, teaching methods that reduce comparison and individual improving feedback.