ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyys koululiikunnassa

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on kuvata ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyyttä koululiikunnassa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on analysoida ADHD-diagnosoitujen yläkoululaisten minäpystyvyyteen vaikuttavien käsitysten merkityksiä. Tutkimuksen tarkoituksena on saada opetusalalla toimiville ammattilaisille lisää tietoa tuen tarpeessa olevien oppilaiden minäpystyvyyden tukemiseksi. Perusopetuslaki ja perusopetuksen opetussuunnitelma sitouttavat eri aineiden opettajat huomioimaan tuen tarpeessa olevat oppilaat oppimisen edistämiseksi. Kvalitatiiviseen tutkimukseen osallistui kahdeksan keskisen Suomen ADHD-diagnosoitua yläkoulun oppilasta. Satunnaisella otannalla valitut oppilaat osallistuivat oman peruskoulunsa liikunnanopetukseen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla syksyllä 2022. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti laadullisella sisällönanalyysillä ja fenomenografisella analyysillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi pääosin Albert Banduran minäpystyvyyden kehitysteoria. Tutkimuksen tulokset osoittivat ADHD-diagnosoitujen oppilaiden minäpystyvyyden ilmenevän neljässä minäpystyvyystyypissä. Vahvassa minäpystyvyydessä oppilas hyötyy itsereflektiosta ja sisäisestä motivaatiosta. Liikunnanopetuksessa oppilaat hyötyvät saadusta palautteesta minäpystyvyystyypin mukaan eri tavoin. Heikossa minäpystyvyydessä oppilas keskittyy vertailuun ja autonomian tarve on suuri. Opettajan tekemät pedagogiset ratkaisut vaikuttavat oppilaan onnistumiseen ja motivaatioon riippuen minäpystyvyystyypistä. Samoin oppimisympäristön ja liikuntavälineiden vaihtelu vaikuttavat osallistumiskokemuksiin, ja positiiviset vuorovaikutussuhteet hyödyttävät kaikkien minäpystyvyystyyppien oppilaita. Myös tunteet vaikuttavat liikunnan merkitykseen oppilaan elämässä, ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudella voidaan oppilaiden käsityksen mukaan vaikuttaa minäpystyvyyteen koululiikunnassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että heikon minäpystyvyystyypin oppilas tarvitsee moniammatillista tukea ja vahva minäpystyvyys tukee sisäisen motivaation syntymistä. Opettajalla on hyvä vaikutusmahdollisuus nuoren minäpystyvyyden tukemiseen eriyttämisen, positiivisen vuorovaikutuksen, ryhmän sosiaalisten suhteiden tukemisen, vertailua vähentävien opetusmetodien ja yksilöllisen kehittävän palautteen avulla.