Digitaalinen vaino käsitteenä ja kokemuksena parisuhdekontekstissa

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia kokemuksia parisuhteen aikaisen sekä eron jälkeisen digitaalisen vainon kohteeksi joutuneilla uhreilla on. Tämän lisäksi tutkimus selvittää kuinka uhria voidaan tukea, sekä mitä haasteita ja kehittämistarpeita siihen liittyy. Tutkimuksen teoriaperusta perustuu teoreettisiin jäsennyksiin digitaalisen parisuhteeseen liittyvän vainon käsitteellistämisestä sekä väkivaltatyöstä. Tutkimus toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineisto koostuu tutkimusartikkeleista (N=10), joista yksi (1) on suomalainen ja yhdeksän (9) kansainvälisiä tieteellisiä tutkimuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa digitaalisesta vainosta väkivaltana, jotta sen tunnistaminen olisi helpompaa. Tämän myötä vainoon olisi helpompaa puuttua sekä suojella uhria. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen teoreettis-käsitteellinen viitekehys koostuu vainosta parisuhdeväkivaltana sekä digitaalisesta vainosta. Tutkimuksen tieteenfilosofinen ja metodinen perusta on hermeneuttinen, eli tutkimus pyrkii ymmärtämään digitaalista vainoa ilmiönä. Aineiston analyysi on toteutettu hyödyntäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineisto jaettiin kolmeen ryhmään: 1) Digitaalisen vainon vaikutukset uhrin elämään, 2) yhteiset lapset digitaalisen vainon kohteena ja välineenä sekä 3) väkivaltatyön näkökulmia. Digitaalisella vainolla oli yhteys muihin parisuhdeväkivallan muotoihin. Digitaalinen vaino oli hallitsevaa ja kontrolloivaa, ja sillä oli merkittäviä negatiivisia vaikutuksia uhrin elämään. Digitaalisen vainon ennaltaehkäisy ja uhrin tukeminen vaati viranomaisilta syvällistä ymmärrystä vainon dynamiikasta ja kontrollin muodoista. Tällä hetkellä ymmärrys näyttäytyi riittämättömänä. Turvallisuussuunnittelun ja moniammatillisen yhteistyön avulla oli mahdollista tukea digitaalisen vainon uhria. Tutkimuksen tuloksista pääteltiin, että digitaalisen vainon tunnistaminen ja uhrin auttaminen edellyttää tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja uhrin kokemuksen kunnioittamista, ammattilaisten vainoon liittyvän tiedon kehittämistä sekä aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eri viranomaisten välillä.