Why are we failing in effective knowledge management? : a case study of an international organization

Tietoa pidetään yhtenä tärkeimmistä yksittäisistä organisaatioiden resursseista tietointensiivisillä aloilla, kuten ohjelmistokehityksessä. Organisaatioiden tietämys esiintyy monessa muodossa kuten asiantuntemuksena, taitona, ja erikoisosaamisena, joilla voidaan luoda kilpailuetua suhteessa muihin. Tätä tietämystä täytyy kuitenkin pystyä hallitsemaan ja soveltamaan oikein, jotta siitä olisi mitään hyötyä organisaatiolle. Ammatinharjoittajien keskuudessa näyttää vallitsevan yleinen näkemys, että sekä tietämyksen jakamista ja hallintaa pidetään erittäin tärkeänä. Mielenkiintoista tässä on se, että tämä käsitys tärkeydestä ei heijastu käytännössä; organisaatiot eivät osaa hyötyä omistamastaan tietämyksestä. Tämä taipumus johtaa ongelmiin, kuten heikkoon yhteistyöhön, työn tehottomuuteen, ja arvokkaan tietämyksen menettämiseen. Tämä tutkimus esittää, että syyt tutkimusaukon takana täytyy tunnistaa. Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena on tunnistaa haitallisia tekijöitä, jotka voivat estää tai lannistaa yksilöitä jakamasta ja hallitsemasta tietämystä tehokkaasti. Lisäksi tutkimuksessa pyritään ymmärtämään, kuinka näiden haitallisten tekijöiden vaikutuksia voidaan käytännössä vähentää tai jopa poistaa. Tutkimuksen tarkastellessa tiettyä ilmiötä, tutkimusmenetelmäksi valittiin tulkitseva tapaustutkimus, joka mahdollistaa sellaisten aiheiden ymmärtämisen, joista ei ole huomattavaa aiempaa kirjallisuutta. Empiirinen data kerättiin puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla, jossa haastateltavat edustivat useita tiimejä ja tehtäviä. Tämä tutkimus vahvistaa, että koetun tiedonhallinnan tärkeyden ja sen käytäntöön heijastumisen välillä on aukko osoittaen käytännön keinojen vähäisen realisoitumisen. Useita haitallisia tekijöitä tunnistettiin, jotka voivat olla kyseisen aukon aiheutumisen takana. Kyseiset löydetyt tekijät on ryhmitelty henkilökohtaisiin sosiaalisiin aiheisiin, organisaation sosiaalisiin aiheisiin, teknisiin aiheisiin, ympäristöön liittyviin aiheisiin, sekä yhteen kietoutuneisiin sosiaalisiin ja teknisiin aiheisiin. Sosiaaliset tekijät olivat huomattavasti yleisempiä kuin tekniset tai ympäristöön liittyvät tekijät, mikä osoittaa, että useimmiten ongelmat tiedon hallitsemisessa ja jakamisessa johtuvat inhimillisistä arvoista, motiiveista, päätöksistä, ja tavoista. Esitetyt suositukset näiden haitallisten tekijöiden lieventämiseksi tai poistamiseksi keskittyvät lähinnä työntekijöiden toiminnan parantamiseen esimerkiksi tarjoamalla koulutusta ja ohjenuoria.