Luontoliikunnan yhteys positiiviseen mielenterveyteen

Luontoliikunnalla tarkoitetaan fyysistä aktiivisuutta joko luonnollisessa ympäristössä tai altistuneena aidolle luontoympäristölle. Luontoympäristöjä on erilaisia, kuten aito luontoympäristö tai osittain rakennettu luontoympäristö. Luontoliikunnan hyötyjä pyritään selvittämään verrattuna sisäliikuntaan tai kaupunkiympäristössä suoritettavaan liikuntaan. Positiivisella mielenterveydellä voidaan tarkoittaa subjektiivista kokemusta oman mielen hyvinvoinnista tai voimavaroja, joita hyödynnetään ja kehitetään mielenterveyden edistämiseksi. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, onko luontoliikunnan ja positiivisen mielenterveyden välillä yhteys. Mielenterveyden häiriöt vievät suurimman osan suomalaisten sairauspäivärahoista, minkä vuoksi ne ovat kansanterveydellinen ongelma ja niiden ehkäisemiseen on kiinnitettävä huomiota. Tämä työ on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto haettiin 10.10.2022 kahdesta tietokannasta, PsycINFO:sta ja Medlinesta. Molempiin tietokantoihin syötettiin sama hakulauseke ja lähdeviitteitä löytyi 182 kappaletta. Haun tulokset käytiin systemaattisesti läpi ja aineistosta sisällytettiin tutkimukset, jotka olivat englanninkielisiä tieteellisiä alkuperäisartikkeleita, tutkivat luontoliikunnan vaikutuksia positiiviseen mielenterveyteen verrattuna muihin liikuntaympäristöihin ja tutkittavien tuli olla terveitä ja iältään 15–74-vuotiaita. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin lopulta seitsemän artikkelia. Positiivista mielenterveyttä tutkittiin mittaamalla liikunnan aikaansaamien positiivisten ja negatiivisten vaikutuksien kehittymistä. Tutkimukset mittasivat positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia erilaisten itseraportoitujen kyselyiden avulla. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymys on: vaikuttaako luontoliikunta positiiviseen mielenterveyteen enemmän kuin liikunta muissa ympäristöissä? Tähän kysymykseen ei saatu täysin yksiselitteistä vastausta. Neljässä tutkimuksessa positiiviset vaikutukset lisääntyivät tilastollisesti merkitsevästi luontoliikunnan seurauksena, mutta toisaalta kolmessa muussa tutkimuksessa eroa liikuntaympäristöjen välillä ei todettu. Kolmessa tutkimuksessa negatiiviset vaikutukset vähenivät, mutta yhdessä myös kaupunkiliikunta vähensi negatiivisia vaikutuksia. Näin ollen luontoliikunta saattaa lisätä positiivisia vaikutuksia ja ainakin se vähentää negatiivisia vaikutuksia, jolloin positiivinen mielenterveys kehittynee. Tutkielman luotettavuuteen vaikuttaa sisällytettyjen tutkimuksien erilaisuus. Tutkielmien vaihtelevat tutkimusasetelmat sekä eroavaisuudet itseraportoiduissa kyselyissä sekä liikuntaympäristöissä vaikeuttivat tuloksien tulkintaa ja johtopäätöksien muodostamista. Tämän katsauksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että luontoliikunnan myötä positiiviset vaikutukset saatavat lisääntyä ja negatiiviset vähentyä, mikä mahdollisesti kehittää positiivista mielenterveyttä. Uudelle tutkimustiedolle on tarvetta koskien pitkiä seurantatutkimuksia sekä liikunnan keston ja intensiteetin vakioimista syy-seuraussuhteiden selvittämiseksi.