Fyysisen aktiivisuuden määrän yhteys nelivuotiaiden lasten motorisiin taitoihin

Pienillä lapsilla fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan tärkeä tekijä motoristen taitojen kehityksessä ja näiden tekijöiden välistä yhteyttä on tutkittu kohtalaisen vähän alle kouluikäisillä lapsilla. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten fyysinen aktiivisuus on yhteydessä liikkumis-, välineenkäsittely- ja tasapainotaitoihin nelivuotiailla lapsilla. Lapsia oli analyyseissä mukana yhteensä 191. Lasten motoristen taitojen mittaukset tehtiin kerran ja fyysinen aktiivisuus mitattiin kolmen päivän ajalta kiihtyvyysmittarilla. Aineiston analyysiä varten lapset jaettiin kolmeen ryhmään fyysisen aktiivisuuden määrän perusteella. Tämän lisäksi tyttöjen ja poikien välisiä eroja tarkasteltiin koko aineistossa. Ryhmien välisten varianssianalyysien tulokset osoittivat, että niillä lapsilla, joilla oli eniten fyysisesti kuormittavaa aktiivisuutta, oli myös parempi motoristen taitojen taso kokonaisuudessaan. Vähiten liikkuvilla lapsilla oli heikoimmat motoriset taidot. Tulokset osoittavat eroja fyysisen aktiivisuuden määrällä muodostettujen ryhmien välillä liikkumis- ja välineenkäsittelytaidoissa 4-vuotiailla lapsilla. Tasapainotaidoissa vastaavaa eroa ei löydetty. Kerätty aineisto mahdollisti myös tyttöjen ja poikien välisten erojen tarkastelua yksittäisten muuttujien kohdalla. Nämä analyysit osoittivat eroja fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärässä sekä tasapainotaidoissa tyttöjen ja poikien välillä. Jotta voitaisiin puhua kausaalisuudesta, olisi aineistoa kerättävä lisää joko pitkittäisotannalla tai tehtävä interventiotutkimuksia. Tuloksilla on olemassa käytännön merkitys siinä, että jo päiväkoti-iässä olisi hyvä kiinnittää huomiota kaikkien lasten mahdollisuuksiin olla fyysisesti aktiivisia ja harjoitella motorisia perustaitoja.