Mikä jälki jää? : kirjallisuuskatsaus ylisukupolvisen traumatisoitumisen suomalaisesta tutkimuksesta Suomen sotien jälkeen

Tämä kandinaatintutkielma tarkastelee, millaista suomalaista tutkimustietoa on kertynyt vuosilta 2006–2021 koskien ylisukupolvista taakkasiirtymää Suomen sotien jälkeen. Tarkastelen myös, miten Suomen sota-aikana on tunnistettu ja hoidettu sotilaiden psyykkisiä oireita. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta sosiaalialalle kokemushistorian ja traumatisoitumisen vaikutuksesta yksilöön ja yhteiskuntaan. Sosiaalityössä voidaan kohdata katastrofialueilta tulevia asiakkaita, kuten viime aikoina Ukrainan sotaa paenneita, joten aihe on myös ajankohtainen. Teoreettisena viitekehyksenä tätä tutkielmaa ohjaa muistin ja kokemisen, sekä ylisukupolvisen taakkasiirtymän ja trauman käsitteet. Traumakokemusten ja taakkasiirtymien tunnistaminen sosiaalityössä on tärkeää, koska asiakastyötä tehdään eri elämäntilanteissa olevien parissa. Tutkielman metodina on kuvaileva kirjallisuuskatsaus integroivalla otteella. Aineisto koostuu historiantutkija Ville Kivimäen kahdeksasta artikkelista sekä väitöskirjasta. Tuloksena tässä tutkielmassa voidaan todeta Suomen sodan vaikuttaneen ylisukupolvisten taakkasiir-tymien syntymiseen, mutta ei ole ainoa selittävä tekijä. Sota vaikutti sotilaiden, puolisoiden ja lasten elämään monin tavoin ja esille nousi sekä yksilöllisiä, että alueellisia eroja. Selviytymisen kannalta on ollut tärkeää löytää sodalle merkitys. Suomalaissotilaiden psyykkisten oireiden tunnistaminen ja hoito oli puutteellista sota-aikana. Aineiston perusteella voidaan todeta, että alttius traumatisoitumiseen on yksilöllistä, sekä trauman käsitteen käytössä on haasteita sen monitulkintaisuuden vuoksi. Taakkasiir-tymät voivat ilmetä edelleen yhteiskunnassa ja yksilöiden elämässä vaikenemisena, väkivaltana ja välttelevinä kiintymyssuhteina. Traumaattisilla kokemuksilla on myös yhteys monin tavoin tervey-teen ja jopa eliniän odotteeseen.