Sosiaalityö kriiseissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa

Teos on katsaus kriisiyhteiskunnan ihmisten arkeen ja sosiaalityöhön. Se käsittelee erityisenä yhteiskunnallisena ajanjaksona sosiaalityön asiakkaita, heidän kokemuksiaan ja toimijuuttaan sekä sosiaalityön ammattilaisten ja organisaatioiden roolia, tehtävää ja toimintaa kriiseissä. Ajallisesti teosta on tehty ”koronan keskeltä”, osin ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja siitä aiheutuneita seurannaisvaikutuksia. Siten teos kiinnittyy vahvasti tiettyyn historialliseen tilanteeseen ja siitä kumpuaviin kysymyksenasetteluihin. Teos kokoaa tutkimuksia erilaisten ilmiöiden määrittymisestä kriiseiksi, kriisikokemusten syntymisestä, kriiseissä elämisestä ja selviytymisestä sekä sosiaalityöstä kriiseissä. Kriisitilanteiden tunnustamisen ja kriisimääritelmän tarkentumisen lisäksi vuosikirjan ansio on kriiseistä ja poikkeuksellisista olosuhteista selviytymistä tukevien tekijöiden kuvaamisessa. Sosiaalialan työtä kriiseissä valaisevat tutkimukset koronapandemian aiheuttamista muutoksista työn tekemisen tavoissa ja työn kuormittavuudessa, sosiaalityöntekijöiden eettisestä luovinnasta itsemääräämisoikeuden ja suojelun välisessä jännitteessä, osallisuustyöstä sekä auttamisjärjestelmän osittaisesta kyvyttömyydestä tunnistaa ja tukea pitkittyneessä kriisissä eläviä ihmisiä. Teoksessa esitettyjen tulosten valossa kriisit tuovat esiin kansalaisyhteiskunnan tärkeän merkityksen kriisin kestävyydessä ja turvallisuuden tunteen vahvistamisessa virallisen auttamisjärjestelmän rinnalla. Kriisit asettavat meidät sen kysymyksen eteen, millainen vastuu meillä on toinen toisistamme ja koko globaalista ekosysteemistä? Vastausten antamisen ohella teos nostaa esiin myös uusia suuria yhteiskunnallisia ja sosiaalityölle relevantteja kysymyksiä, jotka eivät ole vain poliittisia tai käytännöllisiä vaan myös eettisiä.