Epigeneettisen ikääntymisnopeuden yhteys sarkopeniaa määrittäviin tekijöihin

Sarkopenia, eli lihasmassan, voiman ja toimintakyvyn heikentyminen on yleinen ikääntyvää väestöä koskeva luustolihassairaus. Sarkopenian on todettu olevan yhteydessä lukuisiin terveyshaittoihin sekä aiheuttavan yhteiskunnalle merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia. Sarkopenia on monitekijäinen ilmiö, jonka takana olevia biologisia mekanismeja ei vielä täysin ymmärretä. Epigeneettisellä säätelyllä saattaa olla merkittävä rooli useiden sairauksien, ja mahdollisesti myös sarkopenian kehittymisessä. Epigeneettiset tekijät vaikuttavat geenien toimintaan muuttamatta DNA:n emäsjärjestystä. Epigeneettiset muutokset ovat keskeisiä ikääntymisen tunnusmerkkejä. Tutkituin epigeneettinen mekanismi on DNA:n metylaatio. Tiettyjen DNA-ketjun metylaatiotasojen muutoksien on havaittu korreloivan voimakkaasti kronologisen iän kanssa. Havaintojen pohjalta tutkijat ovat kehittäneet niin sanottuja epigeneettisiä kelloja, jotka laskevat henkilön epigeneettisen iän tai epigeneettisen ikääntymisnopeuden metylaation perusteella. Epigeneettisen ikääntymisnopeuden mittaaminen voi tarjota mahdollisuuden löytää vastauksia sille, miksi jotkin ihmiset ikääntyvät nopeammin kuin toiset, ja myös tunnistaa sarkopenian riskissä olevat henkilöt jo varhaisessa vaiheessa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko epigeneettinen ikääntymisnopeus yhteydessä sarkopeniaa määrittäviin tekijöihin sekä selittävätkö liikunnan määrä, tupakointi, painoindeksi ja kroonisten sairauksien lukumäärä mahdollista yhteyttä. Tutkielman aineistona käytetään The Finnish Twin Study on Ageing (FITSA)-aineistoa. Aineisto koostui FITSA-tutkimuksen alkumittausten aikaan 63–76-vuotiaista 413 kaksosnaisesta. Tutkittavien metyylitasot analysoitiin kokoverestä otettujen DNA-näytteiden perusteella EPIC-mikrosiruanalyysiä hyödyntäen. DunedinPACE laskenta-algoritmilla laskettiin tutkittavien epigeneettinen ikääntymisnopeus R-ohjelmistossa hyödyntäen vapaasti saatavilla olevia komentosarjoja. Sarkopeniaa määrittäviä tekijöitä tarkasteltiin erikseen, koska aineistossa saatavilla olleet muuttujat eivät soveltuneet sarkopeenisten tutkittavien määrittämiseksi. Tutkittavien käden puristusvoima, 10 metrin maksimaalinen kävelynopeus sekä Timed Up and Go -testi (TUG), mitattiin laboratoriossa standardoiduilla toimintakykytesteillä. Tutkittavien kehon rasvattoman massan määrä arvioitiin bioimpedanssimittauksella. Liikunnan määrä määriteltiin aiemmin validoidulla kyselylomakkeella. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiotarkastelua ja lineaarista regressioanalyysia. Epigeneettinen ikääntymisnopeus oli yhteydessä TUG testin tulokseen ja kehon rasvattoman massan määrään. Elintapatekijöillä, kroonisten sairauksien lukumäärällä tai painoindeksillä vakiointi ei vaikuttanut havaittuun yhteyteen. Tutkittavat, joiden epigeneettinen ikääntymisnopeus oli kiihtynyt, saivat TUG-testistä heikomman tuloksen (β=0,131; p=0,008) ja heidän kehonsa rasvattoman massan määrä oli suurempi (β=0,181; p=0,001). Epigeneettinen ikääntymisnopeus oli yhteydessä käden puristusvoimaan ja maksimaaliseen kävelynopeuteen vakioimattomissa malleissa, mutta yhteydet eivät säilyneet tilastollisesti merkitsevinä elintavoilla, kroonisten sairauksien lukumäärällä ja kehon painoindeksillä vakioinnin jälkeen. Korkeampi liikunnan määrä oli yhteydessä parempiin tuloksiin käden puristusvoimamittauksissa sekä kävelynopeus- ja TUG-testissä. Useammista kroonisista sairauksista kärsivien puristusvoima-, kävelynopeus- ja TUG-testin tulokset olivat heikompia. Tupakointi sekä tupakointihistoria ja suurempi painoindeksi olivat myös yhteydessä heikompaan kävelynopeuteen. Tutkielman tulosten perusteella nopeampi epigeneettinen ikääntymisnopeus oli yhteydessä heikompaan TUG-testin tulokseen ja suurempaan kehon rasvattoman massan määrään, mutta ei käden puristusvoimaan tai kävelynopeuteen. Epigeneettisen ikääntymisnopeuden yhteydet sarkopeniaa määrittäviin tekijöihin olivat epäjohdonmukaisia, mutta tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että epigeneettinen ikääntymisnopeus DunedinPACE-algoritmilla määriteltynä ei tuo lisäarvoa sarkopenian riskissä olevien yksilöiden tunnistamiseen. Tutkielman poikkileikkausasetelma ei mahdollista vahvojen johtopäätösten muodostamista. Tämä tutkielma oli ensimmäinen, jossa tutkittiin epigeneettisen ikääntymisnopeuden yhteyttä sarkopeniaa määrittäviin tekijöihin käyttämällä uutta DunedinPACE-algoritmia.