Sosiaalityöntekijän ja vanhemman välinen suhde lastensuojelussa

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin sosiaalityöntekijän ja vanhemman välistä suhdetta lastensuojelun. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisena vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välinen suhde jäsentyy lastensuojelussa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten suhde rakentuu ja, millaisia tekijöitä suhteen muodostamiseen liittyy. Tutkielman käsitteellinen taustoitus painottuu erityisesti Cheryl McMullinin (2017) hahmottelemaan asiakassuhteen rakentumismalliin sekä Arja Jokisen (2016) asiakassuhteen muotoja koskevaan jäsennykseen. Tutkielmassa hahmottuu, että vanhemman ja sosiaalityöntekijän väliseen suhteeseen liittyy erilaisia ulottuvuuksia. Keskeistä on suhteeseen liittyvät haasteet ja kuvaukset siitä, miten myönteinen suhde voidaan näistä huolimatta muodostaa. Tuloksista voidaan havaita, että sosiaalityöntekijää ohjaavat institutionaaliset tekijät korostavat vallan epäsymmetriaa ja voivat täten heikentää myönteisen suhteen syntymistä. Tutkimus osoittaa, että luottamus on merkityksellinen tekijä sosiaalityöntekijän ja vanhemman välisessä suhteessa ja erityisesti sen rakentamisessa. Tutkimuksen perusteella luottamuksen avulla suhteen haasteet ja jännitteet voidaan kohdata. Tutkimusaineiston perusteella auttaminen tapahtuu sosiaalityöntekijän ja vanhempien välisenä kumppanuutena. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijän tehtävänä on rakentaa luottamuksellinen ilmapiiri rehellisyyden kautta. Vanhempien pelot ja huolet koskien lastensuojelua värittävät suhdetta eritoten sen alkuaikoina. Sosiaalityöntekijällä on merkittävä vaikutus siihen, millaisia kokemuksia vanhemmille muodostuu. Voidaankin todeta, että vanhempien kanssa toimivan sosiaalityöntekijän on oltava tietoinen omasta vallastaan ja sen vaikutuksista vanhempiin kumppanuuden rakentamiseksi.