Sosiaalityöntekijöiden työhön sitoutuminen ilmiönä suomalaisessa lastensuojelussa

Kandidaatintutkielmani käsittelee sosiaalityöntekijöiden työhön sitoutumista suomalaisessa lastensuojelussa käsitteiden ”pysyvyys” ja ”vaihtuvuus” avulla. Tutkielmani tarkoitus on kerätä aikaisemmista tutkimuksista tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden työhön sitoutumiseen eli lisäävät pysyvyyttä ja vähentävät vaihtuvuutta. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: Mikä edesauttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymistä? Mikä aiheuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta? Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka aineiston järjestämisen työkaluna olen käyttänyt sisällönanalyysia. Aineisto koostuu kuudesta suomalaisesta, vuosina 2009–2021 julkaistusta tutkimuksesta. Aineisto koostuu kahdesta artikkelista, lisensiaatintutkimuksesta, tutkimushankkeen loppuraportista sekä kahdesta pro gradu -tutkielmasta. Tutkielmani tuloksista selviää, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sitoutumiseen vaikuttaa useita tekijöitä, jotka voidaan ryhmitellä ulkoisiin, henkilökohtaisiin ja asiakassuhteisiin liittyviin tekijöihin. Selvästi eniten sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä löytyy ulkoisista tekijöistä. Ulkoisista tekijöistä eniten tyytymättömyyttä synnyttävät työmäärä ja palkka, kun taas esihenkilön tukea pidetään hyvin tärkeänä. Henkilökohtaisista tekijöistä esimerkiksi taito kohdata vaativia tilanteita koettiin merkitykselliseksi työssä jaksamisen ja pysymisen kannalta. Asiakassuhteisiin liittyvistä tekijöistä esimerkiksi halu auttaa ja rakkaus lapsiin auttoi jaksamaan työssä. Tutkielmani tuloksista tärkeimpänä nostan esiin, että kaikki lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sitoutumiseen vaikuttavat tekijät eivät ole laajoja yhteiskunnallisia haasteita, joita on vaikea korjata, vaan sitoutumiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi myös organisaatiotasolla. Esimerkiksi perehdytys, työlle saatu esihenkilön tuki ja työturvallisuus koettiin tärkeiksi, työssä pysymistä tukeviksi tekijöiksi.