Oman älypuhelimen läsnäolon vaikutus käytettävissä olevaan työmuistin kapasiteettiin

Viime vuosikymmenen aikana älypuhelimesta on tullut jatkuvasti mukana kulkeva sekä läsnä oleva artefakti. Monien elämänlaatua parantavien ominaisuuksien lisäksi älypuhelimella on havaittu olevan myös kognition suorituskykyä heikentäviä vaikutuksia. Esimerkiksi merkkiäänen kuulemisen on havaittu heikentävän tarkkaavaisuutta ja viestien lähettämisen oppitunnin aikana heikentävän oppimistuloksia. Jopa pelkän älypuhelimen läsnäolon on havaittu heikentävän työmuistin kapasiteettia, vaikkakin tulosta ei aina ole pystytty toistamaan. Ristiriitaiset tulokset johtuvat mahdollisesti siitä, ettei ilmiön aiheuttavia tekijöitä tunneta hyvin. Tästä tutkimusaukosta ja ilmiön potentiaalisesti merkittävistä seurauksista johtuen, tässä tutkimuksessa pyrittiin toistamaan älypuhelimen pelkän läsnäolon työmuistin kapasiteettia heikentävä vaikutus ja löytämään sitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Tutkielmassa esitellään ilmiön mahdollisesti selittävä teoreettinen viitekehys, jossa työmuistin kapasiteetti käsitetään kykynä hallita omaa tarkkaavaisuutta ja tarkkaavaisuuden ohjaamisen koostuvan valinta- ja palkintohistoriasta, tehtävävetoisesta tarkkaavaisuudesta sekä ärsykevetoisesta tarkkaavaisuudesta. Häiritsevyyden määrän oletettiin riippuvan älypuhelimen koetusta merkityksestä, mikä käsitteellistettiin nettivalppauden käsitteellä. Tutkimuksessa toteutettiin kokeellinen laboratoriokoe, jossa käytettiin ryhmänsisäistä koeasetelmaa. Kerättyä aineistoa analysoitiin määrällisin menetelmin muun muassa hyödyntämällä hierarkkista lineaarista regressiota. Tutkimuksessa ei havaittu älypuhelimen läsnäololla olevan vaikutusta työmuistin kapasiteettiin, mutta tuloksiin vaikutti hyvin mahdollisesti työmuistin kapasiteetin operationalisointiin käytetyn mittarin, AOspan (Automated Operation span task) lyhennetyn version, huono toiminta. Tehtävä oli osallistujille liian helppo, minkä takia hyvin moni osallistujista saavutti tehtävässä täydet pisteet. Ongelma mittarin toiminnassa oli yllättävä, sillä sen toiminta on validoitu. Nettivalppauden ja arvo-ohjautuvan tarkkaavaisuuden välillä kuitenkin havaittiin viitekehyksessä odotettu suhde, mikä antaa tukea tutkielman teoreettiselle viitekehykselle. Jatkotutkimuskohteita tutkimukselle ovat muun muassa tutkimuksen toistaminen pidempää AOspan versiota käyttäen, käsitteiden operationalisointien kehittäminen sekä sosiaalisen median ja käyttäjän välisen suhteen vaikutuksen häiritsevyyteen tutkiminen.

In the past decade smartphone has become an artifact that is always present and with us. In addition to the many positive effects on the life quality, smartphones have been observed also to cause some negative effects on cognitive performances. For example, just hearing a notification sound have been observed to decrease attention and sending messages while in class lowering learning outcomes. Even just the mere presence of smartphone has been observed to lower working memory capacity, even though the results haven’t been replicated in some studies. Contradictory results could be explained by some unknown variables that have not been controlled in the studies. Because of this research gap and potentially huge implications of this effect, this study attempted to replicate the effect of mere presence of smartphone on working memory capacity and point out potential causes for the effect. Theoretical framework to explain the effect is presented. In the framework the working memory capacity is defined as one’s own ability to control attention to maintain relevant information. Orienting attention is defined to be driven by selection and reward history, goal-driven attention, and stimulus-driven attention. Subjective importance of one’s own smartphone is identified as potential cause of the effect and it is conceptualized with online vigilance construct. Experimental within-group laboratory study was conducted in the study. Quantitative methods, such as hierarchical linear regression, were used to analyze the experimental dataset. No effect of smartphones presence was observed on the working memory capacity, but problem with the shortened AOspan (Automated operation span task) task is likely explanation of the results. The task was too easy for the participants, so significant part of the participants received perfect score on the task. The problem with the task was surprising, since the shortened version of the task had been validated in previous study. Expected connection between online vigilance and value-driven attention was observed which gives support to the theoretical framework. In future research this study should be repeated using longer version of AOspan, the operationalizations could be improved, and how user’s relationship with social media mediates the effect could be studied among other things.