Esikouluikäisten ja heidän huoltajien käsitys lapsen uimataidosta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko esikouluikäisten lasten ja huoltajien käsitykset lapsen uimataidosta samansuuntaisia. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, oliko uimataidon eri osa-alueiden arvioinnin lisäksi alueellisia eroja uimataidossa sekä koronan vaikutuksia uimiseen. Tutkimusjoukko koostui esikouluikäisistä lapsista ja heidän huoltajistaan. Tutkimukseen osallistui 195 esikouluikäistä lasta sekä 323 huoltajaa. Lapset ja huoltajat täyttivät sähköisen kyselylomakkeen (PSPWC) vastaamalla lapsen uimataitoa kuvaaviin vesitaitavuuden osa-alueisiin liittyviin kysymyksiin. Vastausvaihtoehtona oli kolmen eri taitotason kuvaus lapsen toiminnasta yhdeksässä taidon eri osa-alueessa.

Lasten ja huoltajien arvioiden tuloksia sekä alueellista jakoa analysoitiin ristiintaulukoimalla. Parhaiten hallussa olevia vesitaitoja olivat kastautuminen sekä pinnan alle painautuminen. Vaikeampia taitoja olivat puolestaan meritähtikellunta päinmakuulla sekä kääntyminen uidessa vatsalta selälleen. Huoltajien ja lasten käsityksissä löytyi neljästä eri osa-alueesta tilastollisesti melkein merkitsevä ero (p < 0,05). Näitä olivat meritähtikellunta selinmakuulla (p = 0,014), liukuminen (p = 0,014), selinuinti (p = 0,037) ja kääntyminen uidessa vatsalta selälleen (p = 0,011). Näissä lapset arvioivat taitavuutensa vanhempiaan paremmaksi. Muissa taidon osa-alueissa ei havaittu eroja.

Maantieteellisesti vertailun kohteena olivat Etelä-Suomi sekä muu Suomi. Alueellisesti vertailtuna tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,01) Etelä-Suomen ja muun Suomen lasten ja huoltajien arvioiden välillä löytyi taidossa kääntyä vatsalta selälleen (p = 0,008). Etelä-Suomessa se arvioitiin muuta Suomea paremmaksi. Vaikka muissa uimataidon osa-alueissa arviot olivat samansuuntaisia, arvioitiin Etelä-Suomessa lasten omat taidot muuta Suomea useammin parhaaseen kolmannekseen eli “kykenee suorittamaan täysin”. Lisäksi huoltajat arvioivat koronapandemian vaikuttaneen esikouluikäisten lasten pääsyyn uimaan sekä hidastaneen osittain uimataidon kehitystä. On oletettavaa, että todelliset koronapandemian vaikutukset tulevat näkymään vasta pidemmän ajan kuluttua.

Monissa Suomen kaupungeissa uimahallit olivat koronan vuoksi pitkään kiinni. Noin viidesosalla lapsista uimiseen tuli täydellinen tauko ja hieman alle kolmella prosentilla uimataidon kehitys pysähtyi. Lasten ja huoltajien käsityseroja tulee tutkia lisää erityisesti mitattuun uimataitoon verrattuna. Realistinen käsitys omasta uimataidosta mitatun uimataidon rinnalla auttaa ehkäisemään vaaratilanteita vedessä. Lasten sekä huoltajien tietoisuuden lisääminen on tärkeää, jotta uimataidon kehittämistä voitaisiin edistää.