Lyhytaikaisvankien tukeminen kohti rikoksettomuutta

Tutkielmani kuvaa lyhytaikaisvankien rikollisuudesta irtaantumista eli desistanssia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lyhytaikaisvankia voi tukea desistanssiprosessissa vankisosiaalityön keinoin. Tutkimusmenetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman aineisto koostuu 13:sta verkossa saatavilla olevasta, v. 2009–2022 julkaistusta yhteiskuntatieteellisestä suomen- ja englanninkielisestä vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimusartikkelista (joista kolme kirjallisuuskatsauksia), teoreettisesta kirjallisuudesta, yhdestä yhteiskuntatieteellisestä akateemisesta väitöskirjasta sekä kolmesta Oikeusministeriön, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusta. Lyhyen vankeustuomion aikana on tärkeä hyödyntää koko vankeusaika. Tutkielmani tulosten perusteella lyhytaikaisvankien kanssa tehtävä vankisosiaalityö vaatii kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen työotteen, jossa vangin tarpeet asetetaan keskiöön. Työntekijä-asiakassuhteessa korostuu luottamuksellisuus ja vangin oman toimijuuden säilyttäminen. Sosiaalityön tarjoama käytännön tuki esimerkiksi asumiseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyen vahvistaa yhteiskuntaan kiinnittymistä. Lyhyen vankeusrangaistuksen aikana sosiaalityön tarpeisiin on reagoitava mahdollisimman nopeasti. Tutkimuskirjallisuus painottaa vangin rangaistusajan toimintaa ja kuntoutusta, kuten päihdekuntoutukseen osallistumista, yhtenä desistanssia tukevana tekijänä. Palvelujatkumoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja yksi keskeisistä vankisosiaalityön työmuodoista onkin moniammatillinen verkostoyhteistyö vankilan ja siviilin toimijoiden kesken sekä lapsi- ja perhetyö vangin läheis- ja perhesuhteiden tukemiseksi. Lisäksi desistanssia tukee vangin rikoksettoman identiteetin vahvistaminen, rikoksettomuutta tukevien ajattelu- ja toimintamallien omaksuminen, tunnetyöskentely sekä irtaantumisoptimismin ylläpitäminen sekä merkityksellisyyden kokemuksen vahvistaminen. Kaikki edellä mainitut kuuluvat keskeisesti sosiaalityön toimintakenttään. Lyhytaikaisvankien kohdalla huolellinen vapautumisen valmistelu jatko- ja kuntoutussuunnitelmien laatimisineen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden luominen kiinnittävät vankia yhteiskuntaan ja rikoksettomuuteen. Desistanssin tukeminen vaatii kuntoutusmyönteistä ilmapiiriä. Kirjallisuuskatsauksen tuloksista voidaan päätellä, että vankisosiaalityöllä voi parhaimmillaan olla merkittävä rooli vangin yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa.