Lukiolaisten stressi ja koulu-uupumus : fyysisen aktiivisuuden yhteydet opinnoista koettuun stressiin ja koulu-uupumukseen

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lukiolaisten fyysisen aktiivisuuden, opinnoista koetun stressin ja koulu-uupumuksen määrää sekä niiden yhteyksiä sukupuolittain, vuosikursseittain ja fyysisen aktiivisuuden ryhmien mukaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu naisten kokevan miehiä enemmän stressiä (Högberg 2021; Anniko ym. 2018) ja koulu-uupumusta (THL 2019; Salmela-Aro ym. 2017; Walburg 2014) Fyysisellä aktiivisuudella on esitetty olevan yhteys vähäisempään stressin (esim. Barney ym. 2017; Partonen 2016; Moljord ym. 2011) ja uupumuksen kokemiseen (esim. Cheung & Li 2019; Naczenski ym. 2017). Tutkimuksen kohteena olivat Manner-Suomen suomenkielisten lukioiden opiskelijat. Jokaisesta maakunnasta arvottiin kolme lukiota, joihin otettiin yhteyttä sähköpostitse tutkimukseen osallistumista varten. Aineistonkeruu tapahtui kyselylomakkeella joulukuun 2020 ja helmikuun 2021 välillä. Tutkimukseen osallistui 601 opiskelijaa kuudesta lukiosta (miehet n=175, naiset n=407 ja muut n=19). Koulu-uupumusta mitattiin SBI-9 mittarilla (Salmela-Aro ym. 2009) ja opinnoista koettua stressiä ASQ-mittarilla (Byrne & Mazanov 2002). Kyselyaineiston analysointiin käytettiin riippumattomien otosten T-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, Spearmanin korrelaatiotestiä ja yksisuuntaista varianssianalyysia. Vajaa kolmannes lukiolaisista ilmoitti olleensa edellisen viikon aikana fyysisesti aktiivinen vain 0–2 päivänä ja noin 14 prosenttia liikkuvansa tavallisen viikon aikana alle 2 tuntia. Suositusten mukaisesti, eli vähintään tunnin päivittäin, edellisellä viikolla oli liikkunut noin 10 prosenttia. Sukupuolten välillä ei ollut eroja fyysisessä aktiivisuudessa. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olivat edellisellä viikolla liikkuneet kolmannen tai ylemmän vuosikurssin opiskelijoita enemmän. Vähän liikkuneiden osuus oli suurempi kuin useissa aiemmissa tutkimuksissa (ks. Kokko ym. 2021; THL 2019; Vekara 2018). Lukiolaiset raportoivat paljon koulu-uupumusta ja opinnoista koettua stressiä. Koulu-uupumuksen raja-arvojen pistemäärät (Salmela-Aro 2009) olivat aiempia tutkimuksia korkeampia. Miehet kokivat naisia ja muunsukupuolisia vähemmän koulu-uupumusta ja stressiä. Muunsukupuoliset olivat naisia huonovointisempia. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokivat vähemmän koulu-uupumusta kuin ylempien vuosikurssien opiskelijat ja vähemmän stressiä opinnoista kuin toisen vuosikurssin opiskelijat. Vähiten aktiiviset opiskelijat kokivat eniten koulu-uupumusta ja stressiä opinnoista. Kohtuullinen määrä fyysistä aktiivisuutta vaikuttaisi suojaavan opiskelijoita koulu-uupumukselta ja koetulta stressiltä. Opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää tukea heidän voimavarojaan ja vähentää heihin kohdistuvia vaatimuksia (Salmela-Aro & Hietajärvi 2019). Koronapandemia saattoi vaikuttaa lukiolaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja huonovointisuuteen. Jatkotutkimuksissa tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi konkreettisiin koulu-uupumusta ja koettua stressiä vähentävien menetelmien tutkimiseen.