Green banking and greenwashing : systematic literature review

Ilmastonmuutos on aikamme merkittävin kriisi, ja sen ratkaiseminen edellyttää kaikkien alojen yhteistä muutosta. Vuonna 2015 allekirjoitettu Pariisin ilmastosopimus oli käännekohta ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Sen tavoitteena on pysäyttää lämpeneminen 1,5 asteeseen. Ilmastosopimus määrittää pankkien vastuun rahoituksen ohjaamisesta vähähiilisiin hankkeisiin. Pankeilla on sekä ulkoisena motiivina yhteisten tavoitteiden saavuttaminen, että sisäisenä motiivina ilmastoon liittyvien rahoitusriskien hallinta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten pankit voivat osaltaan ehkäistä ilmaston lämpenemistä ja vaikuttaako mahdollinen viherpesu negatiivisesti talouden vihreään siirtymään. Tutkimuksessa hyödynnetään systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto on kerätty useista eri tietokannoista, kuten Scopuksesta, ja lopulliseen tutkimusotokseen on sisällytetty 22 artikkelia vuosilta 2010–2022. Keskeiset havainnot ovat teemoitettu ja analysoitu narratiivista synteesimenetelmää hyödyntäen. Tulosten valossa pankkitoiminta voi ehkäistä ilmastonmuutosta säätelemällä rahoitusta. Tutkimuskentällä ei kuitenkaan ole konsensusta siitä, pitäisikö pankkien mandaatteja laajentaa kattamaan ilmastopolitiikkaa. Ratkaisuna ilmastokriisiin esitetään ilmastopolitiikan ja rahoitussääntelyn välineiden käyttämistä yhdessä finanssipolitiikan työkalujen kanssa. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi esitetään nykyisten keskuspankkien työkalujen vihertämistä. Pankkitoiminnan viherpesua käsittelevää tutkimusta on tehty vähän. Pankkitoiminnassa esiintyy viherpesua niin suoraan kuin epäsuorasti puuttuvien taksonomian ja tiedonantovaatimusten takia. Pankeilla on haasteita arvioida rahoittamiensa kohteiden vaikutusta ilmastonmuutokseen, sillä päätöksentekoon liittyvä informaatio on asymmetrista. Nykyiset rahoitustoimet ilmastonmuutosta kiihdyttäviin kohteisiin ja epäselvät ilmastositoumukset vaikuttavat kielteisesti talouden vihreään siirtymään.