Kotona asuvien 60 vuotta täyttäneiden ihmisten yksinäisyys koronapandemian aikana

Abstract

Koronapandemia on vaikuttanut monella tavalla yhteiskuntien ja yksittäisten kan­salaisten elämään kaikkialla maailmassa. Pandemian hillitsemiseksi asetetut tapaa­mis­ ja liikkumisrajoitukset nostivat keskusteluun ikääntyneiden ihmisten yksinäi­syyden. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan 60 vuotta täyttä­neiden kotona asuvien ihmisten yksinäisyyttä koronapandemian aikana. Aineiston muodostavat 22 kansainvälistä artikkelia, jotka valikoituivat järjestelmällisen kirjal­lisuushaun avulla neljästä tietokannasta. Artikkelien mukaan 60 vuotta täyttäneiden ihmisten yksinäisyys oli pandemia­aikana yleisempää kuin ennen pandemiaa ja li­sääntyi erityisesti laajimpien rajoitusten aikana. Pandemia­aika kavensi sosiaalista verkostoa siten, että sosiaalisia kontakteja oli harvempiin ihmisiin kuin aiemmin ja kontaktit olivat lyhempikestoisia sekä epäsäännöllisiä. Yhteydenpito etäyhteyksin lisääntyi, mutta teknologian käytössä oli suuria eroja. Vain osa ihmisistä oli kyen­nyt korvaamaan menetettyjä tapaamis­ ja kommunikaatiomahdollisuuksia tekno­logian avulla. Huoli sairastumisesta, rajoituksiin liittyvä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja pandemiaan liittyvät muut pelot olivat yhteydessä yksinäisyy­den kokemuksiin. Yllättävänä voi pitää tulosta, että pandemia­ajalla oli ollut myös myönteisiä seurauksia, kuten uusien sosiaalisten kontaktien syntyminen naapurus­ton asukkaisiin ja etäyhteyksien avulla kauempana asuviinkin. Myönteisenä seu­rauksena voi pitää myös vahvistunutta kiitollisuuden tunnetta olemassa olevista iloa tuottavista asioista.