Ylikunnallinen yhteistyö liikuntaolosuhteiden luomisessa : tapaustutkimus Keinukallion monitoimihallista

Kuntien rooli kansalaisten liikkumisen edistäjinä on merkittävä. Liikuntalaki määrittää niiden tehtäväksi liikuntapalveluiden järjestämisen, kansalaistoiminnan tukemisen sekä liikuntapaikkarakentamisen. Tehtävien toteuttamisen tulee tapahtua eri toimialojen yhteistyönä sekä kehittämällä paikallista, kuntien välistä ja alueellista yhteistyötä. Liikuntaa ja urheilua edistävissä hankkeissa esiintyy yhä enemmän sektorien välistä yhteistyötä sekä hybridihankkeita. Kuntien välinen ylikunnallinen yhteistyö on kuitenkin harvinaista liikunnan olosuhdetyössä, eikä yhteishankkeista ole Suomessa juuri esimerkkejä. Tutkielman teoriaosuudessa syvennytään kuntien liikuntahallinnon muutokseen ja sen vaikutuksiin liikunnan olosuhdetyössä. Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena Keravan ja Sipoon ainutlaatuista yhteishanketta, Keinukallion jalkapallo-monitoimihallia. Tavoitteena oli selvittää ylikunnallisen hankkeen tausta, yhteistyöhön johtaneet askeleet sekä hankkeen etenemisvaiheet. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tiedonkeruussa hyödynnettiin aineistotriangulaatiota. Tiedonkeruussa pääaineistona oli kahdeksan teemahaastattelua, jotka litteroitiin ja analysoitiin laadullista sisällönanalyysimenetelmää hyödyntäen. Tietoa kerättiin myös hankkeesta kertovista dokumenteista, kuntien päätöksenteon asiakirjoista sekä lehtiartikkeleista. Hallihankkeen taustalla on jalkapallo-olosuhteiden tarve Keravalla sekä yleisurheilun talviharjoittelumahdollisuuksien puute Sipoossa. Jalkapallo-olosuhteiden lisäämisestä on tehty Keravalla valtuustoaloite jo keväällä 2017, mikä valtuutti viranhaltijat selvittämään niiden mahdollisuutta. Ylikunnallinen yhteistyö on käynnistynyt Keravan kaupunginjohtajan sekä Sipoon kunnanjohtajan keskusteluista, joista asia eteni kuntien väliseen yhteistyöryhmään. Kuntien viranhaltijat sekä johtavat luottamushenkilöt kokoavassa yhteistyöryhmässä hankkeen asioita on valmisteltu ja siirretty samanaikaisesti kummankin kunnan päätöksentekoelimiin. Taloudellisen riskin pienentyminen kahden kunnan jakaessa kustannuksia on mahdollistanut kuntien omien liikuntapaikkojen rakentamisen sijaan alueellisesti merkittävän olosuhdehankkeen suunnittelun. Samanaikainen valmistelu, luottamus sekä kattava hankkeesta tiedottaminen kummankin kunnan toimijoille, liikuntaseuroille ja luottamushenkilöille ovat avainasemassa yhteistyön onnistumisen kannalta. Ylikunnallinen yhteistyö näyttäytyy tutkielman valossa vaihtoehdolta, joka tulisi ottaa aina huomioon kuntien pohtiessa uusia olosuhdehankkeita.