Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.advisorRantanen, Taina
dc.contributor.advisorNikander, Riku
dc.contributor.authorKettula, Anne
dc.date.accessioned2022-08-11T07:15:18Z
dc.date.available2022-08-11T07:15:18Z
dc.date.issued2022
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/82464
dc.description.abstractKun akillesjänne repeää äkillisesti, liikkuminen loppuu välittömästi. Keski-ikäisten liikuntavammana tunnettu repeämä on lisääntynyt aktiivista arkea viettävillä 60-80-vuotiailla ja ilmaantuvuus on miehillä kolme kertaa yleisempää kuin naisilla. Iäkkäät ohjautuvat konservatiiviseen hoitoon, mutta systemaattista ja näyttöön perustuvaa kuntoutuksen sisältöä ei ole tutkimuksilla osoitettu. Tässä pro gradu tutkielmassa selvitin, iän, fysioterapiaohjauksen ja hoitomuotojen yhteyttä akillesjänteen repeämän jälkeiseen toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen. Keräsin aineistoni postikyselynä vuonna 2019 Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä akillesjänteen repeämästä vuosien 2009–2016 aikana hoidetuilta henkilöiltä. Tutkimusaineistossa (n=184) oli miehiä 73 % ja naisia 27 %. Tutkittavien keski-ikä oli 57 vuotta (14–89 vuotta). Vastemuuttujina olivat toimintakyvyn rajoitukset ja fyysinen aktiivisuus. Luokittelin kaksi ryhmää ATRS-kyselyssä alaraajojen puolieron odotusarvon (85 %) perusteella ja Leppilahti kyselyssä mediaanin perusteella. Suurempi pistemääräluokka kuvasi vähemmän toimintakyvyn rajoituksia (referenssi). UKK-Instituutin terveysliikuntasuosituksen mukaista kestävyysliikuntaa ja lihasvoimaharjoittelua kartoittavasta kyselystä luokittelin, toteutuivatko (referenssi) suositukset reippaan liikunnan (2 tuntia 30 minuuttia viikossa) ja lihasvoimaharjoittelun (2 tuntia viikossa) osalta vai ei. Selittäviä kategorisia muuttujia olivat konservatiivinen tai operatiivinen hoitomuoto (referenssi), riittävä (referenssi) tai riittämätön fysioterapiaohjaus sekä alle 57-vuotiaiden (referenssi) ja sitä vanhempien luokat. Tilastollisina testeinä käytin ristiintaulukointia, Khiin neliön -testiä sekä logistista binääristä regressioanalyysiä. Tulosten mukaan hoidoilla, fysioterapiaohjauksella ja iällä oli yhteyttä toimintakyvyn rajoituksiin (ATRS-kysely: OR=2.751, 95 % CL=1.418–5.337, Leppilahti-kysely: OR=2.076, 95 % CL=1.111–3.880) sekä fyysiseen aktiivisuuteen, selvimmin iäkkäämpien ryhmässä lihasvoimaharjoittelun suositusten mukaisessa toteutumatta jäämisessä (OR=2.160, 95 % CL= 1.111–4.197). Toimintakyvyn rajoitusten riski kohosi kolminkertaiseksi konservatiivisen hoidon ja riittämättömän fysioterapiaohjauksen saaneilla (ATRS-kysely: OR= 3,092, 95 % CL= 1.381–6,925, Leppilahti-kysely: OR=3.355, 95 % CL=1.509–7.461) operatiivisen hoidon ja riittävästi fysioterapiaohjausta saaneiden ryhmään verrattuna. Akillesjänteen repeämästä kuntoutuvat ikääntyvät henkilöt näyttäisivät hyötyvän säännöllisestä fysioterapiaohjauksesta, jolla ehkäistään toimintakyvyn rajoituksia ja liikkumattomuutta.fi
dc.description.abstractWhen an Achilles tendon ruptures suddenly, mobility immediately ceases. Rupture, known as a mobility impairment in middle-aged people, is increased in people aged 60-80 years who lead an active daily life, and the incidence is three times higher in men than in women. Older people are referred to conservative treatment, but there is no systematic and evidence-based rehabilitation approach, which has been proven by studies. In this thesis, I investigated the relationship between age, physiotherapy treatment and treatment modalities on functional capacity and physical activity after rupture of the Achilles tendon. I collected my data through a postal survey in 2019 from people treated for an Achilles tendon rupture in the Central Finland Hospital District between 2009 and 2016. The survey data (n=184) consisted of 73% men and 27% women. The average age of the subjects was 57 years (14-89 years). The response variables were disability and physical activity. I classified the two groups according to the expected value of the lower limb half difference (85%) in the ATRS questionnaire and the median in the Leppilahti questionnaire. The higher score category reflected fewer functional limitations (reference). From the questionnaire mapping endurance exercise and muscular strength training according to the UKK-Institute's health physical activity recommendation, I classified whether (reference) the recommendations for brisk exercise (2 hours 30 minutes per week) and muscular strength training (2 hours per week) were met or not. Explanatory categorical variables were conservative or operative treatment modality (reference), adequate (reference) or inadequate physiotherapy guidance, and categories of under 57 years (reference) and older. Statistical tests used were cross tabulation, Chi-square test and logistic binary regression analysis. Results showed that treatments, physiotherapy supervision and age were associated with functional limitations (ATRS questionnaire: OR=2.751, 95% CL=1.418-5.337, Leppilahti questionnaire: OR=2.076, 95% CL=1.111-3.880) and physical activity, most clearly in the older group in terms of failure to comply with recommended muscle strength training (OR=2.160, 95 % CL= 1.111–4.197). The risk of functional limitation increased threefold in the group receiving conservative treatment and inadequate physiotherapy (ATRS: OR= 3.092, 95% CL= 1.381-6.925, Leppilahti: OR=3.355, 95% CL=1.509-7.461) compared to the group receiving operative treatment and adequate physiotherapy. Older people recovering from Achilles tendon rupture appear to benefit from regular physiotherapy to prevent functional limitations and immobility.en
dc.format.extent53
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.subject.otherakillesjänteen repeämä
dc.subject.othertoimintakyvyn rajoitus
dc.subject.otherfysioterapiaohjaus
dc.titleIän, fysioterapiaohjauksen ja hoitomuotojen yhteys akillesjänteen repeämän jälkeiseen toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen : kliininen seurantatutkimus
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-202208114011
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaLiikuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sport and Health Sciencesen
dc.contributor.laitosLiikunta- ja terveystieteetfi
dc.contributor.laitosSport and Health Sciencesen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineGerontologia ja kansanterveysfi
dc.contributor.oppiaineGerontology and Public Healthen
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi50423
dc.subject.ysoliikunta
dc.subject.ysofyysinen aktiivisuus
dc.subject.ysotoimintakyky
dc.subject.ysoikääntyneet
dc.subject.ysokuntoutus
dc.subject.ysokantajänne
dc.subject.ysoikääntyminen
dc.subject.ysourheiluvammat
dc.subject.ysovammat
dc.subject.ysokonservatiivinen hoito
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot