Istumatyötä tekevien keski-ikäisten naisten lihasvoimaharjoittelun yhteys kehonkoostumukseen

Abstract
Istumiseen, paikallaanoloon ja fyysisesti passiiviseen työhön käytetty aika on viime vuosikymmeninä lisääntynyt huomattavasti. Pitkäaikaisen paikallaanolon vaikutuksia terveyteen on tutkittu laajasti. Pitkäaikainen paikallaanolo on yhteydessä heikkoon lihasvoimaan. Tämän työn tarkoituksena on tutkia, onko työn fyysisellä kuormittavuudella yhteys keski-ikäisten naisten kehonkoostumukseen. Lisäksi tarkastellaan, onko lihasvoimaharjoittelulla suojaava yhteys keski-ikäisten istumatyötä tekevien naisten kehonkoostumukseen. Tutkimuksessa on käytetty Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutetun ERMA-tutkimuksen (Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis) aineistoa. Osallistujat olivat 47–55-vuotiaita naisia. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään työn fyysisen kuormittavuuden mukaan: pääasiassa istumatyö, joka vaatii vain hyvin vähän fyysistä aktiivisuutta (n = 535) ja fyysinen työ, joka sisältää seisomista ja kävelyä tai seisomisen ja kävelemisen lisäksi nostamista ja kantamista tai on raskasta fyysistä työtä (n = 474). Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään kuntosaliharjoittelun tai siihen verrattavissa olevan lihasvoimaharjoittelun määrän ja kuormittavuuden mukaan. Tutkittavien kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimittauksella. Tässä työssä mittaustuloksista analysoitiin kehon rasvaprosentti, viskeraalirasva sekä luustolihasmassa. Ryhmien välisiä kehonkoostumuksen keskiarvoeroja analysoitiin riippumattomien otosten t-testillä. Työn tyypin ja lihasvoimaharjoittelun määrän yhteyttä kehonkoostumukseen analysoitiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä. Työn fyysisellä kuormittavuudella ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kehonkoostumukseen keski-ikäisillä naisilla. Liikkumisen suositusten mukaisella lihasvoimaharjoittelulla on tilastollisesti merkitsevä yhteys keski-ikäisten naisten kehonkoostumukseen työn tyypistä riippumatta. Suositusten mukainen lihasvoimaharjoittelu oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä matalampaan rasvaprosenttiin (p = 0,002), vähäisempään viskeraalirasvan määrään (p = 0,025) ja korkeampaan luustolihasmassaan (p = 0,002). Tulosten perusteella lihasvoimaharjoittelua on tehtävä liikkumisen suositusten mukaan vähintään kaksi kertaa viikossa ja sen on oltava riittävän kuormittavaa, jotta saavutetaan kehonkoostumukseen vaikuttavia hyötyjä.
Main Author
Format
Theses Master thesis
Published
2022
Subjects
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202208043985Käytä tätä linkitykseen.
Language
Finnish
License
In CopyrightOpen Access

Share