Vahvuuksiin perustuvan valmennuksen yhteys jalkapalloilijoiden minäpystyvyyden ja koetun pätevyyden kokemuksiin

Pro gradu –tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää, minkälainen yhteys vahvuuksiin perustuvalla lähestymistavalla on jalkapalloilijoiden minäpystyvyyteen ja koettuun pätevyyteen. Olimme kiinnostuneita siitä, miten urheilijat kokevat vahvuuksiin perustuvan valmennuksen ja voisiko sen käyttö sopia nuorten urheiluun. Tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena, jossa jalkapalloilijoille toteutettiin vahvuuksiin perustuvaa valmennusta kahden viikon ajan. Koehenkilöinä toimi etelä-suomalaisen 13-14-vuotiaiden poikien jalkapallojoukkueen pelaajat. Tutkimusaineisto kerättiin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin hyödyntämällä monimenetelmällistä lähestymistapaa (mixed – method research). Kaikki joukkueen pelaajat (n=19) täyttivät määrälliset alku- ja loppukyselyt. Laadullisena menetelmänä toteutimme puolistrukturoidun teemahaastattelun, johon valitsimme satunnaisesti viisi pelaajaa. Tutkimuksen määrällinen aineisto analysoitiin SPSS- ohjelmalla (IBM SPSS Statistics 24). Aineiston kuvaamiseen käytettiin keskiarvoja (ka) ja keskihajontaa (kh). Muutoksia ja vaikutusten suuruutta tarkasteltiin toistettujen mittausten t-testillä sekä Cohen`s d-arvon avulla. Laadullinen aineisto puolestaan analysoitiin litteroimalla haastattelut ja toteuttamalla litteraateille laadullinen sisällönanalyysi. Määrällisen aineiston perusteella minäpystyvyyden ja koetun pätevyyden tasot nousivat hieman alkumittauksista. Aineiston pienestä koosta johtuen tarkastelimme muutosten vaikutusta lähinnä Cohen`s d:n arvon avulla, sillä vain yhdessä minäpystyvyys -mittarissa tulos oli tilastollisesti merkitsevä. Cohen`s d- arvo vaihteli mittarista riippuen välillä ei vaikutusta- keskisuuri vaikutus. Alkumittausten lähtötaso oli korkea ja interventio lyhyt, joten keskisuurta vaikutusta voidaan pitää merkittävänä löydöksenä. Laadullisen aineiston perusteella vahvuuksiin perustuva valmennus kasvatti pelaajien luottamusta itseen sekä muihin joukkuelaisiin. Pelaajat raportoivat vahvuuksien tiedostamisen ja kannustamisen vaikuttaneen erityisesti luottamuksen kasvuun. Kokemukset vahvuuksiin perustuvasta valmennuksesta olivat myönteisiä ja interventio koettiin hyödylliseksi niin pelaajille itselle kuin koko joukkueelle. Interventio ei ollut vaikuttanut haastateltavien kykyyn selviytyä haastavista tilanteista, tai heidän käsityksiin omista taidollisista kyvyistä muihin pelaajiin verrattuna. Haastateltavien mukaan heillä oli hyvät taidolliset kyvyt ja kyky selviytyä haastavista tilanteista jo ennen interventiota. Yhteenvetona tämän tutkielman tulokset osoittivat, että vahvuuksiin perustuva valmennus kasvatti lievästi pelaajien minäpystyvyyttä ja koettua pätevyyttä. Laadulliset tulokset tukivat määrällistä aineistoa pelaajien raportoidessa luottamuksen kasvaneen intervention seurauksena. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta positiivisen psykologian ja vahvuuksiin perustuvan valmennuksen olevan potentiaalinen keino tukea urheilijoiden myönteistä kehittymistä ja psykologista hyvinvointia.