Fyysisen aktiivisuuden yhteys akateemiseen suorituskykyyn

Lasten ja nuorten keskuudessa yhä harvempi saavuttaa päivittäisen liikuntasuosituksen minimirajan. Fyysinen aktiivisuus vähenee lasten varttuessa ja yhä nuoremmat lapset viettävät kasvavissa määrin aikaa ruudun ääressä liikunnan ja harrastusten sijaan. Samaan aikaan suomalaisten oppilaiden tulokset kansainvälisessä vertailussa ovat laskussa ja 2000-luvun alun menestyksen jälkeen Suomen tulokset OECD-maita vertailevissa PISA-testeissä (Programme for International Student Assessment) ovat tippuneet merkittävästi. Pyrin tässä kandidaatintutkielmassa selvittämään, millainen yhteys fyysisellä aktiivisuudella ja akateemisella suorituskyvyllä on, ja onko niillä yhteyttä suomalaisten oppilaiden kansainvälisten tulosten laskuun. Fyysisen aktiivisuuden hyödyt terveydelle ovat merkittävät, joten sen määrää lapsille ja nuorille tulisi ehdottomasti pyrkiä lisäämään. Lapsuuden aikaisen terveyden lisäksi näillä lapsuudessa omaksutuilla elämäntavoilla on suuri yhteys myös myöhemmin aikuisuudessa, sillä opittuja elämäntapoja voi olla vaikeaa muokata aikuisiässä. Useat tutkimukset fyysisestä aktiivisuudesta huomauttavat, että korkeammasta fyysisestä aktiivisuudesta ei koidu hyötyä pelkästään terveyteen, vaan että sen hyödyt ovat monipuolisemmat. Akateeminen suorituskyky on yksi osa-alue, johon monien tutkimusten mukaan fyysisellä aktiivisuudella vaikuttaisi olevan positiivinen yhteys. Tutkimusten tulokset ovat kuitenkin vaihtelevia, sillä kaikissa tutkimuksissa positiiviset löydökset eivät olleet yksiselitteisiä.