"Ennen aikaan turvaan lähetettiin ensin naiset ja lapset" : kriittinen diskurssianalyysi pakolaismiehiin ja pakolaisnaisiin suhtautumisesta Helsingin Sanomien kommenteissa

Pakolaisuus koskettaa noin 84 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Viime vuosina maailman pakolaiskriisit ovat koskettaneet myös suomalaisia, ensin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana, sitten Afganistanin ja Ukrainan sotien aikana vuosina 2021 ja 2022. Medialla on sosiaalisten kategorioiden uusintajana ja vahvistajana keskeinen rooli siinä, kuinka pakolaisuudesta uutisoidaan. Myös pakolaisen sukupuoli vaikuttaa siihen, miten hänet vastaanotetaan. Tässä pro gradussa tutkin sitä, miten pakolaismiehistä ja pakolaisnaisista puhuminen eroaa toisistaan sosiaalisessa mediassa. Minua kiinnostaa etenkin se, millaisilla tavoilla pakolaisiin liitetyt puhetavat eroavat sukupuolen perusteella ja kuinka ne tuottavat tietynlaisia mielikuvia ja ajatuksia pakolaisuudesta sekä siitä, millainen on hyväksytty pakolainen. Tutkimuksen menetelmänä sekä väljänä teoriaa ohjaavana viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalayysi. Aineiston olen kerännyt Helsingin Sanomien artikkelien kommenttikentistä. Olen poiminut artikkelit syksyn 2021 ajalta, jolloin Afganistanin kriisistä uutisoitiin laajasti. Valintakriteerien pohjalta löysin yhteensä 18 artikkelia, joihin oli tullut aineiston keräämisen aikaan 390 kommenttia. Näistä 65 kommentissa mainittiin sukupuolitematiikka. Diskurssianalyysin tulokset tiivistyvät neljään vallitsevaan diskurssiin, jotka nimesin seuraavasti: maskuliinisuusdiskurssi, kulttuuridiskurssi, uhridiskurssi ja myötämielinen diskurssi. Löytyneet diskurssit voidaan sijoittaa yhteisen sukupuoliroolien metadiskurssin alle, joka korostaa miesten ja naisten erilaisia rooleja perheyksikössä ja yhteiskunnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat voimakkaasti siihen suuntaan, että kansallisuuteen liittyvillä representaatioilla on korostunut merkitys siinä, ketkä ja millaiset pakolaiset hyväksytään osaksi suomalaisten joukkoa. Tutkimuksen perusteella pakolaisnaiset saatetaan hyväksyä helpommin osaksi “meitä”, kun taas pakolaismiehille “meistä” “muihin” tehtävä siirtymä saattaa olla hankalampi. Sukupuolen merkitys palautuu aineistossani kansallisuusihanteiden luomiin perinteisiin ja kapeisiin ajatuksiin sukupuolirooleista. Sekä pakolaismiehiin, että pakolaisnaisiin suhtautumisessa näkyvät rasismi ja värittyneet ajatukset Afganistanin ja laajemmin muslimimaiden kulttuureista. Kansallisissa ihanteissa painottuvien sukupuoliroolien näkökulmasta pakolaisuus ei sovi osaksi perinteistä miehen roolia. Naiset puolestaan pelkistetään alisteiseen uhrin rooliin.