Sosiaalityön asiantuntijuus työttömän työkyvyn arvioinnissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaiselta sosiaalityöntekijän asiantuntijuus näyttäytyy työttömän työkyvyn arvioinnissa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, ja sen teoreettisena viitekehyksenä toimii valtaistumisen teoria. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui 8 tieteellistä artikkelia ja yksi väitöskirjatutkimus. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä luokitteluja tekemällä muodostui kolme pääluokkaa, joiden avulla tutkimuskysymykseen saatiin vastaus. Sosiaalityön asiantuntijuus työttömän työkyvyn arvioinnissa linkittyy tutkimuksen perusteella kolmeen eri teemaan. Nämä teemat ovat moniammatillinen työskentely, asiakaslähtöinen työote sekä kokonaistilanteen kartoittaja. Sosiaalityön asiantuntijuus koettiin tutkielman tulosten perusteella merkittäväksi osaksi työkyvyn arvioinnin monialaista työskentelyä ja prosessia. Sosiaalityön ammatillisen asiantuntijuuden kautta sosiaalityöntekijöillä on keinoja ja mahdollisuuksia kohdata ja ratkoa yhdessä pitkäaikaistyöttömien asiakkaiden kanssa haastavia, kokonaistilanteeseen vaikuttavia ongelmakohtia sekä toimia tässä prosessissa kokonaistilanteen kartoittajana. Sosiaalityön asiantuntijuuteen liittyy tutkimustulosten mukaan vahvasti myös moniammatillisen yhteistyön osaaminen ja muiden ammattilaisten kanssa yhteistyössä toimiminen asiakkaan asioiden edistämiseksi. Asiakaslähtöinen, dialoginen työskentelytapa on myös sosiaalityön vahvaa asiantuntijuutta ja merkittävässä roolissa valtaistumisen ja asiakkaan voimavaraistamisen näkökulmasta katsottuna. Sosiaalityön asiantuntijuuden hyödyntäminen työttömän työkyvyn arvioinnissa vähentää myös painetta terveydenhuollon ammattilaisten työstä, mutta tämänkaltainen moniammatillinen työskentely vaatii toimivia rakenteita sekä uudenlaista johtajuutta sekä työn kehittämistä toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla.