Perheväkivaltaan liittyvät ylisukupolvisuudet monipariskuntaryhmän osallistujien puheessa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelimme, mitä perheväkivaltaan liittyviä ylisukupolvisia ilmiöistä nousee esiin ryhmämuotoisen pariterapian aikana osallistujien puheessa, ja miten nämä ilmiöt siirtyvät sukupolvelta toiselle. Aihetta ei ole tutkittu laajasti Suomessa eikä myöskään monipariskuntaryhmässä tuotetusta puheesta ole tehty aikaisempia tutkimuksia kyseisestä aiheesta. Aineistonamme toimi Kuopion seudun mielenterveysseuran Hyvä Mieli ry:n Turvallinen perhe -hankkeen monipariskuntaryhmän vuosina 2019-2020 videoidut tapaamiset ja niistä tehdyt litteraatiot. Tarkastelun kohteeksi valikoitui kahden pariskunnan puhe, joilla oli lapsia. Määrittelimme ylisukupolvisuuden asiaksi tai ilmiöksi, joka toistuu vähintään kahdessa sukupolvessa ja joka voi esiintyä toimintatavan, asenteen, arvon tai uskomuksen muodossa sekä muuttaa esiintymistapaansa sukupolvelta toiselle. Havainnoimme laadullisen induktiivisen sisällönanalyysin keinoin ylisukupolvista toistoa osallistujien puheessa ja löysimme viisi ylisukupolvista luokkaa. Emotionaalisen ja fyysisen kuritusväkivallan lisäksi puhumattomuus, itseen kohdistuva väkivalta, yksin pärjääminen sekä kielteinen vuorovaikutus tunnistettiin ylisukupolvisiksi ilmiöiksi. Kuristusväkivalta näyttäytyi tutkittavien vanhempien sukupolvessa hyödylliseksi uskottuna kasvatuskeinona ja kielteisenä asenteena, mutta tutkittavien sukupolvessa vain asenteena ja toimintatapana. Yksin pärjäämisen arvo linkittyi ylisukupolviseen työn teon arvostukseen. Lisäksi puhumattomuus ja itseen kohdistuva väkivalta toistuivat ylisukupolvisina toimintatapoina. Ylisukupolvinen kielteinen vuorovaikutus liittyi erityisesti lapsen kielteiseen asenteeseen väkivaltaa käyttävää vanhempaa kohtaan. Ylisukupolvisten luokkien ja teoreettisten lähtökohtien pohjalta tarkastelimme teoriaohjaavan eli abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin, miten ylisukupolviset toimintatavat, asenteet, arvot tai uskomukset siirtyvät ja ilmenevät sukupolvelta toiselle ja löysimme neljä ylisukupolvisuuden mallia: vanhempi-lapsi, vanhempi-vanhempi, aikuinen-aikuinen ja lapsi-lapsi. Tutkimustulokset antavat lisätietoa perheväkivaltaan liittyvistä ylisukupolvisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa ja näitä tietoja voidaan soveltaa kehitettäessä perheväkivallan hoitoon keskittyviä interventioita. Jatkotutkimuksissa voisi keskittyä myös perheissä ja suvuissa kulkeviin voimavaroihin sekä vahvuuksiin, jotka taas saattavat toimia perhettä ja yksilöä suojaavina tekijöinä väkivallasta huolimatta.