Ylävartalon fyysisten ominaisuuksien ja liikkuvuuden yhteys lentopallon iskulyönnin nopeuteen : 8 viikon harjoitusinterventio nuorilla maajoukkuepelaajilla

Lentopallossa iskulyönnin nopeudella on suuri vaikutus sen tehokkuuteen. Ylävartalon voima- ja liikkuvuusominaisuuksien rooli lyönnin nopeuteen on epäselvä, jonka vuoksi sitä tulee tutkia lisää. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, löytyykö kuntopallo- ja kuntosaliharjoittelun väliltä eroja lyöntinopeuden kehittämiseen tähtäävässä harjoittelussa. Lisäksi tavoitteena on selvittää eri ylävartalon voima- ja liikkuvuusmuuttujien yhteyksiä lentopallon iskulyönnin nopeuteen ja siten auttaa valmentajia kehittämään pelaajien hyökkäyksen tehokkuutta. Tutkimuksessa selvitettiin kahdeksan viikon harjoitusintervention avulla ylävartalon kuntopallo- ja kuntosaliharjoittelun vaikutusten eroja iskulyönnin nopeuteen. Tutkittavat olivat tyttöjä sekä poikia nuorten maajoukkueryhmistä (n = 14 ja 12, ikä 16,89 ± 1,00). Ennen harjoitusinterventiota ja sen jälkeen pelaajille toistettiin seuraavat testit: iskulyönnin nopeus 4-paikan lyönnistä, pallonheitto (250g) tutkaan, pään yli eteen -kuntopallonheitot (1 ja 2kg), liikkuvuustesteistä rintarangan kierto, olkavarren sisä- ja ulkokierto ja lapakääntö sekä voimatesteinä penkkipunnerruksen ja ylivedon 3RM-testit. Intervention aikana tutkittavat harjoittelivat kahteen ryhmään jaettuna kaksi kertaa viikossa normaalien voimaharjoitusten yhteydessä joko ylävartalon kuntopallo- tai kuntosaliliikkeitä. Iskulyönnin nopeuden ja kaikkien heitto- sekä voimatestien väliltä löytyi tilastollisesti erittäin merkitseviä voimakkaita yhteyksiä. Kaikki tutkittavat huomioon ottaen Spearmanin korrelaatiokertoimet olivat seuraavat: pallonheitto tutkaan r = 0,905, PYE 1 kg r = 0,917, PYE 2 kg r = 0,940, penkkipunnerrus 3RM r = 0,826, yliveto 3RM r = 0,812. Tytöillä ja pojilla vahvoja korrelaatioita löytyi vain heittotesteistä. Tytöillä korrelaatiot olivat seuraavanlaisia: pallonheitto tutkaan r = 0,682, PYE 1 kg r = 0,780, PYE 2 kg r = 0,898. Poikien vastaavat korrelaatiot olivat: pallonheitto tutkaan r = 0,706, PYE 1 kg r = 0,694, PYE 2 kg r = 0,664. Kuntopalloharjoittelulla saatiin aikaan suurempaa kehitystä iskulyönnin nopeudessa verrattuna kuntosaliryhmään (kuntopalloryhmä 4,8 %, kuntosaliryhmä 1,64 %), mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Käytännön kannalta yhdistetty ylävartalon kuntosali- ja kuntopalloharjoittelu voidaan nähdä potentiaalisena vaihtoehtona iskulyönnin nopeuden kehittämiselle. Erityisesti nuorilla kehittyvillä pelaajilla on tärkeää harjoitella maksimivoimaa, joka voidaan jalostaa lajivoimaksi, mutta jolla voidaan myös ennaltaehkäistä esimerkiksi olkapään vammoja. Kuntopalloharjoitteet ovat erinomainen tapa siirtää hankitut voimaominaisuudet lajisuoritukseen.