Kylmässä ja termoneutraalissa ympäristössä tehdyn intervalliharjoittelun vaikutukset maksimaaliseen rasvojen hapetukseen

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten intervalliharjoittelu vaikuttaa maksimaaliseen rasvojen hapetuskykyyn ja sitä vastaavaan kuormitusintensiteettiin. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako harjoittelun toteuttaminen kylmässä tai ympäristössä mahdollisten muutosten suuntaan tai suuruuteen. Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana FT Dominique Gagnonin (Laurentian University) tutkimusta “Lämpötilan vaikutukset mitokondrioiden oksidatiivisen fosforylaation, rasvakudoksen ja luustolihaksen aineenvaihdunnan säätelyssä: havaintoja metabolomiikasta ja transkriptomiikasta”. Joukko terveitä miehiä ja naisia teki polkupyöräergometrilla intervalliharjoittelua seitsemän viikon ajan kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä harjoitteli huoneenlämmössä (25 °C) ja toinen kylmässä (0 °C). Ennen harjoittelujaksoa ja sen jälkeen tutkittavat osallistuivat antropometrisiin mittauksiin ja suorittivat nousujohteisen kuormitustestin, jossa kerättiin hengityskaasuaineisto maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) sekä maksimaalisen rasvojen hapetuskyvyn (MFO) ja sitä vastaavan suhteellisen kuormitusintensiteetin (Fatmax) määrittämiseksi. Intervention aikaansaamien muutosten löytämiseksi verrattiin tutkittuja muuttujia alku- ja lopputestien välillä. Lisäksi kylmän ympäristön mahdolliset vaikutukset intervention aikaansaamiin muutoksiin pyrittiin löytämään vertaamalla toisiinsa eri ryhmien tulosten muutoksia. Ryhmässä, joka harjoitteli huoneenlämmössä, VO2max kasvoi keskimäärin 2,78 ± 2,81 ml/kg/min, ja MFO vastaavasti 0,10 ± 0,18 g/min. Ryhmässä, joka harjoitteli kylmässä, VO2max kasvoi keskimäärin 3,32 ± 3,57 ml/kg/min, mutta MFO ei kasvanut tilastollisesti merkitsevästi. Fatmax ei muuttunut tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan ryhmässä. Tulokset tukevat aiempia havaintoja, joiden mukaan intervalliharjoittelulla voidaan kehittää maksimaalista rasvojen hapetuskykyä, mutta merkittävien rasva-aineenvaihdunnan muutosten havaitseminen on hengityskaasujen avulla haasteellista. Harjoitteluympäristön lämpötilalla ei tämän opinnäytetyön perusteella havaittu merkittävää vaikutusta intervalliharjoittelun aiheuttamiin rasva-aineenvaihdunnan vasteisiin.