Ohjatun liikkumisen, omaehtoisen liikkumisen ja koulumatkan kulkutavan yhteys lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen

Abstract

Liikkuminen on tärkeää lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille, ja rakentaa osaltaan myös kestävää yhteiskuntaa. Suomessa valtaosa peruskouluikäisistä ei kuitenkaan täytä liikkumissuosituksia, eikä vähän liikkuvien osuudessa ole tapahtunut juuri muutoksia. Lapset ja nuoret liikkuvat koulussa, kotona, vapaa-ajalla ja kulkutavoissa, ja etenkin koulun ulkopuolella vietetty aika määrittää sitä, liikkuuko lapsi riittävästi. Koulupäivän ulkopuolella lapset ja nuoret liikkuvat vapaa-ajan ohjatuissa ja omaehtoisissa liikkumistilaisuuksissa sekä koulumatkoilla. Lasten ja nuorten liikkuminen näissä tilaisuuksissa kuitenkin vaihtelee, ja siihen ovat yhteydessä erilaiset yksilö- ja ympäristötekijät. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten ja nuorten vähän liikkumisen yleisyyttä, sekä ohjatun ja omaehtoisen liikkumisen ja koulumatkan kulkutapojen yleisyyttä ja niiden yhteyttä vähän liikkumiseen. Tutkielman avulla pyrittiin hahmottamaan, millaiset yksilölliset ja ympäristön taustatekijät liittyvät eri tilaisuuksissa liikkumiseen yleisesti ja vähän liikkuvilla erityisesti. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä vähän liikkuvien peruskouluikäisten liikkumisesta, jotta vähän liikkuvien osuutta voitaisiin vähentää. Tutkielman aineisto oli osa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) 2018 -tutkimuksen aineistoa. Otos koostui 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisilta kerätyistä kyselyvastauksista (n = 3811). Vastemuuttujana oli vähän liikkuminen (reipasta ja rasittavaa liikkumista 0–2 päivänä viikossa), ja sen yhteyttä ohjatun ja omaehtoisen liikkumisen määrään sekä koulumatkojen kulkutapaan tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Keskeisten yksilöön ja ympäristöön liittyvien taustatekijöiden yhteyttä vaste- ja selittäviin muuttujiin tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliötestillä. Tulokset osoittivat, että todennäköisyys kuulua vähän liikkuvien ryhmään oli suurin niillä lapsilla ja nuorilla, jotka eivät liikkuneet omaehtoisesti (OR 13.0) tai ohjatusti (OR 9.7), tai kulkivat kouluun passiivisin kulkutavoin keväisin ja syksyisin (OR 1.4). Todennäköisyys vähän liikkuvien ryhmään kuulumiseen kuitenkin heikkeni ohjatun ja omaehtoisen liikkumisen viikoittaisen määrän kasvaessa. Erityisen jyrkästi todennäköisyys heikkeni omaehtoisen liikkumisen määrän kasvaessa. Perheen matala varallisuustaso oli yhteydessä ainoastaan ohjatun liikkumisen määrään. Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, ne lapset ja nuoret, jotka eivät liiku koulun ulkopuolella olevissa liikkumistilaisuuksissa, kuuluvat todennäköisimmin vähän liikkuvien ryhmään. Tulokset antavat ymmärtää, että omaehtoisen liikkumisen edistäminen voisi olla potentiaalinen ja perheen varallisuudesta riippumaton keino, kun halutaan vähentää vähän liikkuvien lasten ja nuorten osuutta.