Jalkapalloilijoiden kokemuksia rasismista ja antirasismista Suomessa

Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan jalkapalloilijoiden kokemuksia rasismista ja antirasismista Suomessa. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia rasismikokemuksia jalkapalloilijoilla on ollut, ja miten ne ovat vaikuttaneet heihin. Tämän lisäksi tarkastelussa on pelaajien kokemukset ja ajatukset rasismiin puuttumisesta ja antirasistisesta työstä lajin sisällä. Tutkimusaineisto koostuu kuuden Suomessa pääsarjatasolla pelaavan jalkapalloilijan teemahaastattelusta, jotka on analysoitu teoriaohjaavan analyysin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostivat aiemman rasismitutkimuksen keskeiset käsitteet, kuten rodun käsite ja rodullistamisen prosessi, valkoisuuden normi, arkielämän rasismi, rakenteellinen rasismi ja antirasismi. Tutkimustulosten mukaan pelaajien rasismikokemukset olivat kategorisoitavissa arkielämän rasismin alle, ja ne esiintyivät kolmessa eri muodossa: avoin arkielämän rasismi, piilossa oleva arkielämän rasismi sekä rodullistamisen kokemukset. Rasismikokemuksista seurasi sekä välittömiä tunnereaktioita, kuten turhautuneisuutta ja pelkoa, että pitkän aikavälin vaikutuksia, kuten ulkopuolisuuden tunnetta ja vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressi ilmeni muun muassa varautuneisuutena ja oman liikkumisen rajoittamisena rasististen kohtaamisten pelosta johtuen. Rasismiin puuttumisen osalta tutkimustulokset osoittivat, että pelaajien myönteisissä kokemuksissa lähes aina rasismiin oli puuttunut joku lähipiiristä, kuten omat ystävä tai joukkuekaveri. Kielteiset kokemukset sisälsivät hiljentämisen ja väheksynnän kokemuksia, reagoimattomuutta tuomarin, seuran tai liiton osalta rasistisissa tilanteissa. Suomalaisen jalkapallon antirasistisessa työssä oli pelaajien kokemusten mukaan parannettavan varaa. Tärkeinä asioina antirasistisessa työssä koettiin toimivat kampanjat sekä koulutuksen, osaamisen ja tietotaidon lisääminen. Lisäksi tärkeiden asioiden listalla olivat organisaatioiden selkeät arvot ja toimintatavat sekä turvallisen tilan tavoite. Urheilijoiden nostamat epäkohdat olivat rasismikeskustelun puute ja kokemukset siitä, että tuki ja antirasistinen työ on näennäistä, eikä julistukset rasismin vastaisuudesta kohtaa tosielämän tilanteiden kanssa. Tulokset osoittavat, että pelaajat kuitenkin näkivät lajissa potentiaalia kehitykseen antirasistisen toiminnan suhteen. Vastuun rasismin kitkemisestä nähtiin laskeutuvan ylhäältä alaspäin, Palloliitosta seuroihin ja valmentajiin ja sitä kautta pelaajille.