Kokemuksesta vertaistukikertomukseksi : kirjoittaminen ulkosuomalaisten vertaistuen välineenä

Millainen ulkosuomalaisten vertaistuen väline on kirjoittaminen? Tutkimuskysymykseeni etsin vastausta narratiivisella temaattisella analyysilla. Analyysissa käytän David Hermanin semanttisten roolien erittely -asteikkoa, joka kuvaa päähenkilön roolia suhteessa tapahtumiin. Hermanin asteikon lisäksi hyödynnän teemoittelua ja tyypittelyä. Aineistoni on 2020–2021 julkaistu Tositarinoita-blogisarja. Sarja sisältää yksitoista ulkosuomalaisten vapaaehtoisten vertaisasiantuntijoiden kirjoittamaa omaelämäkerrallista vertaistukikertomusta. Tositarinoita-sarjan kaltaista verkkovertaistukea ei ole aiemmin toteutettu ulkosuomalaisperheiden kohderyhmälle. Kirjoittajien näkökulmaa avaa vertaisasiantuntijoille tekemäni kysely. Keskeiset tulokset: 1. Vertaistuelliseen kirjoittamiseen ei ole vain yhtä mallia: päähenkilön rooli suhteessa tapahtumiin voi olla toimija, kokija tai kohde missä tahansa kohdassa vertaistukikertomusta. 2. Kirjoittaminen ulkosuomalaisten vertaistuen välineenä voi olla luonteeltaan opastava, lohduttava ja/tai rohkaiseva. 3. Kirjoittajan ensisijaisen tavoitteen ei välttämättä tarvitse olla vertaistuki. Omaelämäkerrallisen kirjoittamisen sivutuotteena voi kuitenkin syntyä vertaistukea. Vertaistuen välineeksi tarkoitetun kirjoittamisen kannattaa olla ainakin jossain määrin ohjattua. Analyysini tulokset sekä hahmottelemani tyyppikertomukset voisivat jatkossa olla avuksi esimerkiksi ulkosuomalaisten verkkovertaistuen kehittämisessä ja tavoitteellisessa, omaelämäkerrallisessa kirjoittamisessa.