Vanhempien sosioekonomisen aseman ja lasten urheiluseuraharrastamisen yhteys Suomessa vuosina 1980-2021

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsausta hyödyntäen, miten vanhempien sosioekonominen asema on yhteydessä lasten ja nuorten, alle 18-vuotiaiden, urheiluseuraharrastamiseen. Nykypäivän tilanteen lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tarkastella, millaisia muutoksia sosioekonomisen aseman ja urheiluseuraharrastamisen yhteyksissä on tapahtunut vuosien 1980–2021 välillä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa hyödynnettävissä tutkimuksissa sosioekonomisen aseman mittareina oli käytetty pääosin vanhempien tuloja ja koulutustasoa. Vanhempien sosioekonomisen aseman merkitys lasten seuraharrastamiseen osallistumisessa on lisääntynyt huomattavasti vuosien 1980–2021 välillä. Vuosina 1980–1999 yhteys pysyi melko vakiona: matalan sosioekonomisen aseman perheiden tytöt harrastivat vähemmän liikuntaa urheiluseuroissa kuin korkeamman sosioekonomisen aseman perheiden tytöt (ero 10 prosenttiyksikköä). Pojilla eroa urheiluseuraharrastamisessa oli vähemmän sosioekonomisten luokkien välillä, vain muutaman prosenttiyksikön verran. (Telama 2009) Vuosina 2000–2009 perheen sosioekonomisen aseman merkitys seuraharrastamiseen osallistumisessa oli lähtenyt kasvamaan huomattavasti, ja 2010-luvulla matalan tulotason perheissä lapset harrastivat jopa 30 prosenttiyksikköä (Palomäki ym. 2016) vähemmän urheiluseurassa kuin korkean tulotason perheissä. Mahdollisia syitä vanhempien sosioekonomisen aseman merkityksen kasvuun urheiluseuraharrastamisessa ovat liikuntaharrastusten kustannusten moninkertaistuminen (Puronaho 2014, 14–18) vuosien 2002–2013 välillä sekä muut yhteiskunnalliset muutokset, kuten lapsiköyhyyden merkittävä lisääntyminen vuosien 1995–2012 aikana (Salmi ym. 2014). Matalan sosioekonomisen aseman vanhempien elämäntyyli on myös usein liikunnallisesti passiivisempi (Brodulin ym. 2020), mikä voi johtaa siihen, että lapset eivät saa vanhemmiltaan liikunnallista mallia ja kannustusta liikunnan harrastamiseen.