Lapsen hyvinvointi koulujen poissaoloihin puuttumisen toimintamalleissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia perusopetuksen koulujen poissaoloihin puuttumisen toimintamallien sisältöjä suhteessa poissaolosyihin sekä lapsen hyvinvointiin ja osallisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka poissaolojen toimintamalleissa tunnistetaan erilaisia syitä kouluakäymättömyydelle ja miten toimenpiteissä huomioidaan lapsen hyvinvointi ja osallisuus. Kouluakäymättömyys ymmärretään tutkimuksessa poissaolona, joka vaikuttaa heikentävästi lapsen hyvinvointiin. Aihe on tärkeä, sillä kouluakäymättömyydellä on lyhyt ja pitkäaikaisia seurauksia lapsen hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään Jaana Minkkisen luomaa lapsen hyvinvointimallia sekä kouluakäymättömyyteen ja koulupoissaoloihin liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Tutkimusaineisto koostuu 28 poissaolojen toimintamallista. Mallit on saatu käyttöön Pohjois-Savon ja Satakunnan kuntien Internet-sivuilta. Kahdeksan kunnan mallia ei löytynyt kunnan verkkosivulta. Aineisto on analysoitu luokittelemalla ja tyypittelemällä. Tyypittelyllä aineistosta hahmottui kolme poissaolojen toimintamallityyppiä, suppea, kattava ja laaja, joista kattava oli yleisin tyyppi aineistossa. Tyypit eroavat toisistaan siinä, kuinka hyvin poissaolojen taustalla olevat syyt ja tuen tarpeet tunnistetaan. Myös lapsen toimijuus vaihtelee tyypeissä näkymättömästä passiiviseen tai aktiiviseen toimijaan. Tyypillisimmin poissaolojen taustalta tunnistetaan 1–3 erilaista poissaolojen syytä ja tuki kuvataan suurpiirteisesti avaamatta tarkemmin konkreettisia tukitoimia. Aineiston perusteella lapsen toimijuus näyttäytyy yleisemmin toiminnan kohteena kuin aktiivisena osallisena. Koulun ulkopuolinen verkosto rooli tukijoina jää useimmiten tarkemmin määrittelemättä Tulokset osoittavat, että poissaoloihin puuttumisen toimintamallien sisällöt ovat kirjavia syiden tunnistamisen, tuen muotojen sekä lapsen osallisuuden näkökulmasta. Poissaoloja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä verkostoyhteistyötä ei malleissa avata tarkemmin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tutkimuksen perusteella voi päätellä, että poissaolojen toimintamallien sisältöjä tulisi tarkastella myös siitä näkökulmasta, kuinka toimenpiteillä kyetään lisäämään lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.